Mitä sanoisin Iksusta? Niin paljon muistoja, yhdessä kasvamista, iloa, surua ja luopumisen tuskaa.
Iksu oli ensimmäinen ihan oma koirani. Se tuli meille heinäkuussa 1994 ja oli täydellinen ensimmäinen koira: kiltti, helppo ja uskollinen. Iksuun pystyin luottamaan täydellisesti, se ei pettänyt luottamustani koskaan. Pentuna kuskasin sitä pyöränkorissa ympäri kaupunkia ja aikuisenakin se otti lunkisti vaikka keskellä markkinoita, vaikka muuten olikin luonteeltaan varautunut. Iksu oli ystäväni, sen kanssa kasvoin aikuiseksi. En unohda Iksu-ystävääni koskaan ja muistot lämmittävät mieltäni oman elämäni loppuun asti!
Iksun kanssa harrastimme agilitya alusta lähtien ja sen kanssa pääsimme osallistumaan SM-kilpailuihin ja MM-karsintoihin. Iksun kiltteys loppui, kun agilityrata oli näkyvissä. Siitä tuli kiihkeä ja nopea ja se HAUKKUI, vaikka se ei kotona haukkunut edes ovikellolle. Iksu oli agilityssakin täydellinen kumppani, se yritti aina parhaansa. Se oli nopea oppimaan, kuten sheltit yleensäkin.
Kun aloitin opiskelut Jyväskylässä, huomasin, että ikänsä perheen parissa elänyt Iksu ei viihtynyt siellä. Opiskelupäiväni olivat pitkiä ja asunto pieni. Iksu hyväksyi kyllä uuden paikkansa, mutta pilke sen silmäkulmasta jotenkin hävisi. Niinpä Iksu lähti takaisin Seinäjoelle mummini luo ja eli siellä hienon elämänsä loppuun asti mummini kaverina. Iksu sai kulkea aina mummin mukana enkä oikeasti voisi kuvitella onnellisempaa koiran elämää kuin Iksulla oli.
Iksu lensi tähdeksi taivaalle 13-vuotiaana ja lepää lemmikkien hautausmaalla Seinäjoella. Luopuminen oli vaikeaa. Rakas Iksu, piikkijalka pitkäkuono, kiitos kaikesta!
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.
Nicholas Evans
