Ja nimenomaan turkilla tarkoitetaan siis koiran karvoitusta, eikä tässä tapauksessa maata nimeltä Turkki. Huomenna nimittäin Hippi menee parturoitavaksi Petran luo ja siitä tulee huomattavasti pienempi ja luikerompi. Karvalakista tulee nahkakinnas. Huomaa kyllä, että tuonkin pituinen turkki, mikä Hipillä nyt on, kerää puolimettää mukaansa aina lenkillä. Ja ilmatkin on niin keväiset (glup, ilmastonmuutos), että tarkenee vähän lyhyemmälläkin turkilla. Kuvia vaikka nahkavesiäisestä sitten huomenna luvassa :)
478985.jpg

Nyt on Hipillä sitten kaikki rokotukset pistetty rabiesta myöten ja seilataan vihdoin täysin turvallisilla vesillä tarttuvien tautien osalta. Viimeisessä rokotuksessa Hippi vähän pisti jopa hanttiin, sai pitää oikein lujalla otteella kiinni. Sovittiin samalla takakannusten eli nahkalerpakkeiden leikkuusta eläinlääkärin kanssa, eli joskus puolen vuoden ikäisenä napsaistaan ne pois. Että ei sitten myöhemmin repeä esim. kovalla hangella. Eläinlekuri sanoi, että Hippi saa sitten tötterön päähän, että ei revi tikkejä pois. Sitä riemua odotellessa...Mä vaan mietin, että josko tuo vähän enemmän aikuistuisi ennen kuin mitään tötteröitä päähän laitetaan...Noh, se voikin olla sitten melkoista räpeltämistä ja hepuliaikaa.
Käväistiin Pohjanmaalla taas ja Hippi sai osallistua rippijuhliin. Alun yli-innostuksen jälkeen Hippi käyttäytyi kuin paraskin juhlavieras ja lopulta nukkui keskellä juhlia. Menomatka junalla oli tosin huomattavasti tuskaisempi kuin edellisellä Pohjanmaan reissulla, nimittäin vinkumista ensimmäiset kaksi tuntia. Minä töistä väsyneenä yritin estää kiristynyttä pinnaani katkeamasta...Sitten keksin piilotella herkkuja penkin väliin ja reppujeni sekaan ja tyytymätön vesiotus muuttui tyytyväiseksi. Paluumatka meni onneksi Hipin vedellessä sikeitä, vaikka naapuripenkin naisella oli sileäkarvainen noutaja siinä kahdenkymmenen sentin päässä. "Jos on väsy, niin sitten on väsy", tuumaa neiti Woodstock.
Mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt muuta tapahtua? Kaikkea ja ei mitään. Nuka lähti takaisin kotiin, siihen Hippi ei ainakaan ihmissilmällä nähtävissä reagoinut mitenkään. Sitten Sipoon koirametsässä käytiin pari viikkoa sitten vesikoiralenkillä. Se oli hauskaa ja vesikoiria oli mukana varmaankin ainakin viisitoista. Ai niin, sitten Hipillä oli miniflunssa ja se niiskutti pari päivää ja oli tosi väsynyt, mutta parantui tosiaan muutamassa päivässä.
Hippi painaa nyt reilun kahdeksan kiloa ja on varsinainen kani koipeliini. Luonteeltaan edelleen samanlainen sählä, iloinen, onnellinen, rakastaa ihmisiä ja juoksemista, on niin suloinen karvanaama tollukkamollukka kuin olla voi. Hippi osaa olla maailman rasittavin ja kantaa kaikki kielletyt tavarat vuorotellen esille jos yrittää tehdä jotain tärkeää muuta. Se söi kirjastosta lainatun Kjell Westön Isän nimeen -kirjan, eli ilmeisesti ei suomalaisen kaunokirjallisuuden ystävä ole tämä meidän neiti.
478989.jpg