Lauantaina herätyskello soi 5.45. Ihmeen hyvin sain aamu-unisen Hipin kammettua mukaani juna-asemalle ja siitä L-junalla Espooseen. Siellä meitä odotti Karo poikineen, joiden kanssa lähdimme yhteiselle kisareissulle kohti Hyvinkäätä. Paikalla oltiin jo kahdeksalta. Yhdeksältä alkoi rataantutustuminen medi I -luokan agilityrataan. En ollut niin jännittynyt kuin edellisissä kilpailuissa Hipin kanssa, mutta silti jännitys vielä ylitti epämiellyttävyyskynnyksen. Rata oli kuitenkin mukavan oloinen. Onnistuin kuitenkin vuorollamme ryssimään ohjauksen jo kolmanteen esteeseen, kun en ohjannut Hippiä putkeen, vaan olin jo menossa tekemään persjättöä putken jälkeen ennen keinua. Ja muutenkin tunne radalla oli sellainen, että olen koko ajan noin kaksi sekuntia jäljessä suunnitelmaani. No, hylky tuli lopulta siitä, että Hippi ampui a-esteeltä täysiä suoraan eteenpäin melko kaukana olevalle hypylle...Tuli mieleen, että oon tainnut vapauttaa sitä liian usein kontaktilta suoraan eteenpäin heittämällä lelua.

Hyppyradalle valmistautuessani mietin, että piru vie, näin huonoja EI olla. Enin jännitys oli tiessään ja hirveä tsemppifiilis tuli päälle. Hyppäri oli mielestäni haastavampi kuin agilityrata. Erityisesti ongelmia meitä edeltävillä koirilla oli putkien kanssa, joihin ei oikein saanut vauhtia. Liekö putkien pimeys vai mikä, mutta moni koira sai kieltoja putkilta. Hippi venkoili vähän lähdössä, sitä perinteistä "en haluu istuu, haluan mennä jo", mutta onneksi mun hermo piti. Rata meni hienosti! Ohjaus oli suurin piirtein ajoissa, vaikka vauhtia riitti. Hipster oli tosi hyvin kuulolla. Maalissa en uskaltanut vielä olla varma siitä, oliko tulos nolla, vaikka ajattelinkin, että kyllä sen täytyi (ehkä) olla. Tuli muutama onnittelu ja sitten kurkkasin tulostaululle ja piti uskoa, että nolla se oli :) :) Menin ulos kävelemään Hipin kanssa ja kun tulimme takaisin sisälle, oli mediluokka loppu ja meillä nopein nolla! Jee! Tulos siis -11,20 ja sijoitus 1/21. Kaikki tulokset.

Tässä video radasta. Kyllähän mä keksin tuohon rataan paljon parannettavaa omalta osaltani, mutta sanoinkin Karolle radan jälkeen, että olo on kuin maailmanmestarilla! Nyt ei haittaa yhtään se, kuinka monta tuntia me ollaan istuttu bussissa matkalla treeneihin. Kyllä tuo eka nolla tuntuu hyvältä :)

Sitten hengailtiin vielä iltapäivään kisapaikalla, kun Karon ja Kriisin vuoro oli vasta maxien jälkeen miniluokassa. Hienoja ratoja Karolla ja Kriisillä, tästä parista kyllä kuullaan vielä tulevaisuudessa! Jotenkin haikeana silittelin Kriisiä, tuli kamala sheltti- ja Iksu-ikävä. Se pitkulainen kuono ja turkki, jonne voi upottaa koko käden...Kriisi on kyllä niin hieno sheltti, avoin ja reipas muttei silti mikään ylivilkas häslääjä. Hippi tykkäsi yllättävän paljon Kriisistä ja Shokista, eikä edes kamalasti murissut peffan haistelusta.

Kiitos Karolle kisakyydistä ja -seurasta ja -tsemppauksesta!