Seinäjoen kisoissa mentiin kyllä tunteissa laidasta laitaan: lauantain radoista ei jää jälkipolville paljoakaan puhuttavaa. Vinkkinä vaan kanssakilpailijoille, että kannattaa harjoitella myös pujotteluita, jotka päättyvät "seinään". Oon nimittäin suurimmaksi osaksi harjoitellut niin, että pujottelun jälkeen on joku muu este, jonka jälkeen saa palkan. No, yllättäen kun pujottelun jälkeen ei seuraavaa estettä ole näkyvissä kuin sivuilla, niin ne sivut vetävät koiraa kuin magneetit...Molemmilla lauantain radoilla Hippi pujottelussa toka vikasta välistä pois. Lisäksi kaikenlaista muuta sähläystä, huonoja (tosin hyviäkin) kontakteja ja vääriä esteitä, joten saldona 2 x HYL. Ihan oikeasti oli mieli maassa lauantain jälkeen ja olin jo hakemassa kilpailukirjaa takaisin toimistosta, että ei osallistuttaisi sunnuntaina enää.  Ai miten niin drama queen? :D Pari puhelua tukijoukoille riitti kumminkin ja olin koonnut itseni.

Lauantaina sitten ekalta radalta vitonen (rima) ja toiselta radalta THE nolla. Ei kaikilta osin ihan unelmasuoritus, mutta puhdas rata nopealla ajalla ja VOITTO, LUVA ja SERTI!!! Puomin kontaktilla jouduin karjaista niin, että koira melkein tipahti koko esteeltä. Nyt vain on fakta, että meidän kontaktit toimii harjoituksissa mutta ei kisoissa. Erityisesti puomi joutuu nyt kyllä syyniin. Ennen kakkosissa starttaamista täytyy vahvistaa, vahvistaa ja vahvistaa, mikä ei ole oikein helppoa, kun Purina on remontissa. Täytyy apuvoimin askarrella meille kotiin pala puomia ja treenata sen minkä pystyy. Treenilistalle myös nuo seinään päättyvät pujottelut. Upeata Hipin menossa on tällä hetkellä se vauhti ja MEININKI ja se, että se oikeasti hakee aktiivisesti koko ajan seuraavaa estettä. Hitsi se paahtoi menemään! Ja kyllä se minua kuunteleekin hyvin, kun oon napakkana ja ajoissa. Se on hieno koira ja virheistä saan syyttää ainostaan omaa nolouttani ;)

Oli muuten hauskaa nähdä kisoissa vanhoja seurakavereita. Terkkuja vaan, jos käytte täällä blogissa! Ootte tosi mahtavia tyyppejä kyllä! On niin paljon hyviä muistoja Lagu-vuosilta, että en ikinä unohda niitä! 

Ja siskon lasten kanssa se hurja agilitykoira oli taas niin rauhallinen ja suloinen. Inkeri 1v. tutki koiran nenää ja Martta 4v: tutki jotain muuta: "Hei, aika paljon kikkejä! Lasketaan sen kikit"

Maailman hienon Hippi ja ruusukkeet. Yksi tavoite saavutettu.