Mitenköhän nämä agilitykisat menevät meillä näin vuoristorataa :D

Seinäjoella olimme siis kisaamassa viime viikonloppuna ja olin ilmoittanut Hipin hypärille ja kahdelle agiradalle. Jännitys kisa-aamuna oli aivan KAMALA, järkyttävä, yököttävä. Mikä mua vaivaa? Just ja just sain nieltyä aamupalaksi yhden ruisleivän. Jotenkin sain psyykattua itseni kuitenkin edes suhteellisen järkevään olotilaan. Ajattelin, että mennään tekemään "meidän juttua". Tehdään ne kohdat, mitkä osataan, yhtä hyvin kuin treeneissä ja loput improvisoidaan. Ja niinhän siinä taisi käydä :D

Kisa alkoi Tuija Kokkosen hypärillä. Mukava rata, ei mitään ihmeellistä. Tokalle hypylle tehtiin pakkovalssi, mikä onnistui hyvin, jes. Sitten viides este oli pujottelu ja Hippi paukkaa helppoon avokulmaan about kolmanteen väliin...En tiedä, seisoinko sen linjan edessä tai jotain. No, pakka hajos vähän siihen ja loppurataa räpiköitiin jonkun aikaa ennen kuin päästiin maaliin tuhannen hylyn kautta :D

Seuraava rata oli Salme Mujusen agilityrata ja täytyy sanoa, että oli hänen tyylilleen uskollinen rata. Alkusuora oli vaatimattomasti kentän toisesta päästä toiseen päähän: hyppy, pituus, rengas ja kaksi suoraa putkea peräkkäin. Täytyi kiittää luojaa, että Hippi pysyy lähdössä! Kävelinkin kentän puoleen väliin Hippiä kutsumaan. Vähän kyllä jännitti, että pysyykö se siellä odottamassa. Radan kolme viimeistä estettä olivat ihan megakinkkisiä ja monen koirakon rata kaatui radan loppuun. Täytyi myöntää, että vielä radalle mentäessäkään mulla ei ollut oikein hyvää vaihtoehtoa noista esteistä selviämiseen...Hyvä taktiikka. Joten olin enemmän kuin hämmästynyt, kun selvittiin maaliin puhtaalla radalla (aika -12,22)! Rata oli jopa suht sujuva, lukuunottamatta ehkä juuri sitä loppua, mutta siinä nyt ei auttanutkaan muu kuin jotenkin räpiköidä se läpi :D Suunnitelman persjättö-valssi-välistäveto-takaakierto vaihtui suurinpiirtein takaaleikkaus-valssi-räpellys-poispäinkäännökseksi. Älkää kyselkö enempää! Tuolla nollalla tultiin toisiksi ja saatiin ensimmäinen agiserti. Nyt on siis sekä agility- että hyppysertitili avattu. Uskomatonta!

Kolmas rata oli taas Mujusen agilityrata ja paineita oli nolla, mutta tulos silti NOLLA (-12,95). Rata oli oikeastaan aika helppo (ainakin verrattuna edelliseen). Silti mamoilin yhden kohdan enkä uskaltanutkaan tehdä persjättöä, mutta kun pisti jalkaa toisen eteen, niin selvisi toistakin puolta ohjaamalla. Yksi hyvinkin täpärä pelastus piti tehdä, kun tein yhden valssin noin tunnin myöhässä...Tälläkin radalla tultiin toiseksi, Espera-vesikoiran voittaessa. Sertiä ei saatu, koska kaikki kolme sertiä pitää olla eri tuomareilta.

Hassua, että meillä on nyt sekä tuplanolla että voittonolla, mutta ei yhtään "irtonollaa". Tuskin yritetään niitä kerätäkään, sillä ajatus pienestä tauosta siintää mielessä. Mulla on jo pidempään ollut hieman kisaväsymystä ilmassa ja uskon, että tauko tekisi koirallekin tosi hyvää. Saattaa siis olla, että kesäkuussa minä ja Hippi mökkeilemme, syömme jäätelöä ja toinen meistä kaivaa kuoppia.