Luin juuri läpi omat blogikirjoitukset pentuprosessin ajalta. Voi että tuli ikävä vauvoja! Varsinkin niitä kolmea, joita en ole nähnyt sitten luovutuksen: Pipsaa, Tikrua ja Totoroa. Olihan se melkoinen projekti tuo vauvojen hoito, mutta päivääkään en oo katunut! Salaa jo me jo vähä haaveillaan toisesta pentueesta joskus tulevaisuudessa...Mutta katsotaan nyt mitä elämä tuo tullessaan ja ainahan saa haaveilla. Tosin yks pentuvaraus on jo saatu :D

Välillä nää rotukoirajutut vaan tuntuu niin älyttömiltä. Tieto lisää NIIN paljon tuskaa! On se hullun hommaa, että jalostetaan hienoja rotukoiria, jotka ovat alunperin lähtöisin kaikki samoista muutamista esi-isistä ja sitten yritetään väistellä perinnöllisiä sairauksia. Mahdotonta! Kyllä niin toivoisin, että kennelmaailma vähän aukaisisi silmiään ja esim. roturisteytyksistä tulisi arkipäivää. Ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä...

No, sitten aivan toiseen asiaan, nimittäin Hipsun agilityharrastukseen. Tänään käytiin treenaamassa ja Hippi on kyllä intoa täynnä. Availin pujottelun verkkoja vähäsen taas ja nyt rouva ei availusta hätkähtänyt vaan kiersi keppejä kuin vanha tekijä. Kontakteja naksuttelin ja näyttää tyyppi pääsevän jyvälle, mistä hyvästä naksaus tulee. Yksittäisistä esteistä harjoiteltiin vielä rengasta. Sitten irtoamista esteille lelun avulla ja lopuksi pari turboa radanpätkää. Kyllä Hip on pätevä ja hieno koira! Mä haaveilen, että virallinen kisaura korkattaisiin viimeistään LAGU:n itsenäisyyspäiväkisoissa. Here we come...:D

Tottiksen kanssa oon tuskaillu ja pähkäillyt ja päätin nyt jättää sen hetkeksi tauolle sekä treenauksen että ajattelun tasolla. Me ei kertakaikkiaan voida edetä siinä, koska mä tarvisin oikeasti ohjausta ja neuvoja ja vinkkejä ja...Mä en vaan pysty treenaamaan sitä yksikseni. Agilityssä on sen verran kokemusta ja vuosia takana, että se on IHAN eri juttu. Mutta tottis...Äh. Haasteellisuuden takia se tottis mua just kiehtois ja mä vannon -VANNON- että vielä me siinäkin kilpaillaan, mutta keskitytään nyt hetkeksi agiin.