Edellisten kisojen jälkeen taisin kaverilleni Maijalle todeta, että meillä on Hipin kanssa nyt yhteistyössä jotain, mikä ei pelitä. En osannut analysoida sen tarkemmin, mutta meno ei vaan tuntunut hyvältä, vaan lähinnä kaaoksen hallinnalta. Tai kaaoksen hallinnan yritykseltä.
Eilen Janakkalassa kisatessa tuota tunnetta ei ollut olemassakaan! Olin etukäteen päättänyt, että ohjaan rauhallisesti ja jämäkästi. Kun koira menee kiihkeänä ja lujaa, ei auta, jos minäkin käyn kiihkeänä. Kävin ratasuunnitelmaani läpi mielessä rataantutustumisen jälkeen monta kertaa, mietin miten ja missä olen ja missä koira on. Mietin myös ekaa kertaa, että missä kohdin mun pitää pistää töppöstä toisen eteen ja missä himmailla.
Eka startti jännitti taas hulluna. Kuulin taas oman sykkeeni, kun menin starttiin :D Tuloksena kuitenkin nollarata toiseksi nopeimmalla ajalla, joku villakoira jota en nähnyt viiletti vielä kovempaa. Tulos: -12,39, 2.sija ja LUVA. Video Eka kurvi kakkosesteeltä kolmoselle valahtaa, pitäisi harjoitella noita ulkokulmia. Vai miksi niitä sanotaan?
Kun näin toisen radan, ajattelin, että tää on juuri meille sopiva rata. Ei mitään juttuja, jotka meille yleensä tuottaa hankaluuksia. Yritin sulkea mielestäni edellisen startin ja keskittyä täysillä seuraavaan. Ajattelin pelkästään suoritusta ja unohdin nollahaaveet. Olo oli jopa itsevarma, kun kävelin starttiin Hipin kanssa! Mikä mahtava fiilis, koska yleensä olotila on ollut lähempänä paskahalvausta ja oksennusta. Pysyin ratasuunnitelmassani NIIN paljon paremmin kuin aikaisemmin, kun en edes loppusuoralla miettinyt "nollanollanolla". Oikeastaan tajusin tuloksen vasta, kun kuuluttaja kuulutti, että "niin siinä kävi, että viimeinen koira tuli ja voitti". Tulos: -14,28, 1.sija ja LUVA. Video. Puomin kontakteja täytyy harjoitella niin, että jään jälkeen. Hippi meinaa tässä kääntyä mua odottelemaan. Ja ohjaaja ois A-esteellä olisin voinut vähän malttaa. Aalta putkeen olin kyllä suunnitellut valssin, mutta kun vapautin koiran heti kontaktilta jatkoon, ei ehtinyt. Muuten rata meni suunnitelmien mukaan :)
Nyt oli sellainen olo, että minä ja Hippi oltiin tiimi. Minä olin skarppina ja Hippi skarppina kuulolla. Eikä niin, että minä vikisen ja Hippi vie. Ilmeisesti se on niin, että jos minä olen epävarma ja jännityksestä jäykkänä, Hippi päättää ottaa ohjat itselleen ja tiedätte, miten siinä käy (katsokaa vaikka alempaa tuo HAU OPENin rata...).
Ja yhtäkkiä me ollaan vain yhden nollan päässä kolmosluokasta! Täytyy yrittää saada nyt kisoissa samanlainen mielentila aikaan kuin nyt Janakkalassa. Ei meillä ole kiire kolmosluokkaan, mutta kyllä se tämän vuoden tavoitteissa lukee :) Ennen kaikkea tavoitteena on säilyttää hyvä meininki kisoissa, saada hallintaan oma jännitys ja mieli. Kyllä se viimeinen luva tulee sieltä sitten, kun on sen aika :)
Kiitos kisaseurasta, videoista ja kyydistä Annalle!
Kommentit