Katsokaa nyt, miten iso Hippi jo on! Jättiläinen melkein. Hippi muistuttaa jo enemmän koiraa entisen pallo-lookin sijaan. Kasvunvaraa tosin vielä on: tassut ovat epäilyttävän suuret muuhun kroppaan verrattuna. Mahan ja maan välillä alkaa olla jo tilaa. Hippi saa kiinni vaikka yrittäisi juosta itse täysillä. Karvakin kasvaa kiihtyvää tahtia. Kohta pitää laittaa jo ponnari, että näkökyky säilyy.

Vaikka kroppa muuttuu hurjaa vauhtia, on Hippi sisäisesti kuitenkin tosi tosi vauva. Niin kuin kuuluukin olla. Edelleen se rakastaa ihmisiä ja ohittamista harjoitellaan. Lihapullien avulla sujuu hyvin :) Hihnassa kulkeminen onnistuu jo melko hyvin, välillä aina tosin hihna maistuu, mutta sitten erinäisillä kontaktiharjoituksilla hihna tippuu kyllä suusta. Hippi on kyllä tosi topakka nainen, saa olla tarkkana sen kanssa, kun sillä on siunaantunut omaa tahtoa aika lailla. Tiukat rajat vaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Alkulenkistä saa aina taistella siitä, että lapasia EI nappailla ihmisten käsistä pois ja lahkeissa EI roikuta. Mutta kun se olisi niiiiiin kivaa...

Tuhoja Hippi ei ole vieläkään aloittanut tekemään, mitä nyt vähän ovimattoa järsinyt. Puruluita ollaan ostettu säästelemättä, tänäänkin käytiin kassillinen hakemassa eläinkaupasta. Naudan nilkkaa Hippi järsikin tuossa yli tunnin, mitä nyt kävi välillä vettä juomassa. Järsiminen muutenkin rauhoittaa sitä. Samoin etsintäleikit sisällä! Suosittelen kyllä opettamaan kaikille koirille ja varsinkin tälläisille duracell-pupuille kuin Hippi. Iltahepulien iskiessä parit etsinnät ja meillä on kuin toinen koira, joka paiskaa hyvin pian maaten. Aivojumppaa katsos!

Silloin kun päätimme, että meille tulee koira, aloin haaveilla siitä, että kun meri menee jäähän. Sitten voi siellä juoksuttaa koiraa. Unelmaa pääsimme toteuttamaan ensi kerran viikonloppuna ja mukavaa oli! Frisbeetä heiteltiin, vaikka ei Hippi vielä ilmasta sitä kiinni saakaan. Kaikki aikanaan.