Olimme tänään Purinalla HSKH:n järjestämissä agilitykilpailuissa. Olin ilmoittanut Hipin vain agilityradalle, koska hyppyradan nollan saimme viime kisoissa. Etukäteen ajateltuna yksi startti tuntui vähän riskiltä, koska edellisissä kisoissa ensimmäinen rata meni ihan puihin, koska olin jännityksestä vielä niin kipsissä. Etukäteen ei kuitenkaan hirveästi jännittänyt, nukuin hyvin ja aamullakin olo oli harvinaisen hyvä! Matkalla kisapaikalle meinasi vähän tulla yököttävää jännitysoloa, mutta sain sen käännettyä pohojalaasella raivolla sellaiseksi "prkl, nyt mennään eikä meinata" -oloksi. Tein hyvät alkulämmittelyt Hipin kanssa Purinan maastoissa ja otin muutamat kontaktit ja hypyt lämppäalueella.
Rata näytti hyvältä ykkösluokan radalta, ei liian helppo eikä järkyttävän vaikea. Kaikki kontaktiesteet olivat radalla, mistä tykkään (harjoituksen vuoksi). Muutama ansakohta, jotka piti ohjata tarkasti, mutta hyvä loppusuora ja muutenkin paikkoja, joissa sai mennä kovaa. Lähtökarsinassa rauhoittelin Hippiä, sillä kun ei ole vaikeuksia päästä fiilikseen radalla ;) Perinteiset parit "en haluu istuu" -haukut sain lähdössä, mutta Hip pysyi paikalla hyvin ja eteni radalla hurjaa vauhtia, mutta seurasi ohjausta tosi tarkasti. Kontaktit otti nätisti ja itselleni plussaa siitä, että oikeasti katsoin loppuun asti, että ehti 2 on 2 offiin ennen kuin vapautin eteenpäin. Keppejä ennen piti valssata, tämä ei häirinnyt Hippiä vaikka sitä ei ollakaan oikeastaan harjoiteltu. Keinu oli loppusuoralla ja Hippi juoksi sinne melkoisella vauhdilla. Olin pienen hetken ihan varma, että lentokeinu tulee, mutta sinne se päähän pysähtyi odottamaan, ihan kuin on opetettu. Ei vaan harjoituksissa ikinä mene keinulle sellaisella raivolla :D
Maalissa kuuluttaja sanoi heti, että nolla tuli ja kärkiaika. Mahtavaa! Ei voi kuin ihailla omaa koiraa, on se niin valtavan hieno! Meidän jälkeen oli vielä joitain koiria vuorossa, mutta Hipin aikaa ne eivät pystyneet alittamaan, joten uran toinen nollavoitto tuli! Mieletöntä! Aika -12,64 ja sijoitus 1./24. Tuntuu niin hyvältä, että treenaus ja välillä itku ja hammasten kiristely palkitaan nyt hyvillä tuloksilla. Kiitos kaikille meitä kouluttaneille ja erityisesti Lauralle, kenen treeniseurasta saamme jatkossakin nauttia!
Voittaja ja palkinnot (joista oli muuten vaikea pitää nenä irti kuvauksen ajan...)
Kommentit