Hippi on jatkanut kesän viettämistä mukavissa merkeissä, huolimatta emännän kyynelistä Iksu-sheltin kuvia katsellessa. Olemme käyneet vesikoiratapaamisissa ja uineet paljon. Tosin uimiseen tuli pientä taukoa, kun Hippi alkoi kovasti rapsutella ja nyppiä itsestään karvoja. Kuivui kai nahka liikaa kun käytiin parhaimmillaan pari kertaa päivässä uimassa meressä. Noh, nyt yletön rapsuttelu on loppunut ja olen päättänyt huuhdella sen aina uimareissujen jälkeen, ainakin jos käy meressä.

Kukkien keskelle käy tämän Hipin tie!

Ruoka on maittanut Hipille ihan erityisen hyvin nyt heinäkuussa. Hyvä, koska Hippi onkin ollut aika laiheliini.
Pientä murrosiän merkkiä alkaa olla ilmassa, ainakin niin kutsuttu mörköikä on iskenyt. Hippi saattaa murista jollekin "tosi vaaralliselle" muovipussille uhmakkaasti tai vaikka tutulle roskikselle. Minusta se on lähinnä huvittavaa. Joskus kyllä on huvittavuus kaukana, kun kävelee rauhassa hämärässä puistossa ja yhtäkkiä koira nostaa sellaisen metakan jollekin "epäilyttävälle" ruohonkorrelle, että meinaa pumppu leikata kiinni!

Miten niin sain lihapullan tässä kun suostuin olla kuvattavana uusien pelastusliivien kanssa?

Aloitimme maanantaina yhteistreenauksen tokossa muutamien vesikoiraystävien kanssa. Tekee todella hyvää Hipille. Vaikka se kotosalla osaa yhtä sun toista, toisten koirien seurassa keskittyminen on ihan eri juttu. Maanantaina Hippi alkoi puolen tunnin treenien jälkeen saada minut osaksi havaintoympäristöään. Siihen asti se TAHTOI päästä leikkimään, pakkopakkopakkopakko. Noh, treenaus tekee mestarin. Tottiksen suhteen tavoitteena olisi, että ensi vuonna päästäisiin kisaamaan alokasluokassa ja saisimme hankittua koulutustunnuksen TK1. Nyt tuntuu kamalan kaukaiselta ajatukselta, vaikka kieltämättä hinku kisaamaan olisi jo kova.  Ja pitäishän sitä vaikka treenatakin...Tässä kesällä on jotenkin niin laiskottanut...On liian kuuma. Tai sataa vettä. Tai on vaan lössö lomafiilis. Hipillä on tällä hetkellä meneillään mm. perusasennon opettelua, luoksetulon eteenistumisen pikkuhiljaista pidentämistä, paikallaan olon opettelua (sujuu jo kotona melko hyvin). Oikeaa seuraamistakin pitäisi alkaa harjoitella, kunhan saadaan tuo perusasento kuntoon. Estehyppyä ollaan alkeisharjoiteltu ja tuntuu, että Hippi tykkää tuosta pomppimisesta kyllä!

Agilityn suhteen tavoitteena voisi olla, että pääsisimme alkeisryhmään viimeistään ensi vuonna.

Agilityä? Minulla ainakin piisaa vauhtia!

Näyttelykalenteri voisi olla tänä vuonna seuraavanlainen:

Tampere 8.9. (Green Perryjen kokoontumista)
Seinäjoki 20.10. (synnyinseudulle on pakko matkata näyttelyyn)
ja sitten HUIPPUA:
Lähdemme retkelle Latviaan Baltian Voittaja (jos oikein muistan) -näyttelyyn! Se on joskus marraskuussa.

Näyttelyjen suhteen mulla ei ole haisuakaan tavoitteista, paitsi se, että Hippi osaisi käyttäytyä hyvin. Että seisoisi kauniisti ja antaisi tuomarin kopeloida itsensä ja hammaskalustonsa. Tätäkin pitää treenata (huh, huh). Hippi on kyllä tosi reipas ja avoin, mutta hampaiden tarkastus ei toistaiseksi ole mitään sen mielipuuhaa. Ja kunhan saisi arvoisensa arvostelun :) En tiedä vesikoirista niin paljoa, että osaisin sanoa Hipin ulkomuodosta juuta tai jaata, muuta kuin että se on maailman kaikista kaunein vesikoira (Olenkohan jäävi arvostelemaan???).


Olenko kaunis? Minulla on ainakin krokotiilin kita! Että tulkaa vaan tarkastamaan hampaat!

Vai pitääkö minulla olla tällainen suukapula sitten?