Varoitus: nyt kehutaan omaa koiraa. Onkohan meidän harjoitukset ikinä sujuneet näin hyvin? Hippi oli aivan MAHTAVA. Teimme pari rataharjoitusta, joissa mm. takaakiertoja ja 90 asteen kulmia ja jarrua vaativia kohtia. Hippi meni kuin röyhkeä pieni sika. Lähdössä ei meinannut suostua istumaan, mutta "pienen" tappelun jälkeen kun lähdimme liikkeelle, se meni täysiä, irtosi sivuttaissuunnassa ja eteenpäin, kuunteli silti erittäin hyvin jarruja ja luki ohjausta. Eikä purrut mua käsiin (koska olin suurin piirtein ajoissa). Musta tuntuu, että itselleni alkaa Hipin ohjaus olla helpompaa. En enää jää suu auki katsomaan sen vauhtia, vaan aivoni ovat sopeutuneet siihen, että nyt mennään eikä meinata. Ja kun olen ajoissa, ei Hipin tarvi komentaa mua tai pyörähdellä, vaan se tietää minne mennään. Tämä on tuonut sillekin varmuutta ja uskallusta yhä enemmän.

Hyvä fiilis siis ja harjoitteluinto kasvoi! Me ollaan vähän harvakseltaan harjoiteltu elämän muiden kiireiden takia (ostettiin asunto :)), mutta nyt alkaa helpottaa ja vaan pitää sitkeästi jaksaa matkustaa bussilla Purinalle treenaamaan itsenäisesti. En halua ostaa autoa, koska agility on ainoa asia, minkä takia auton tarvitsisin. Hirveä hinku päästä kisaamaan, mutta haluan vielä viilata muutaman asian kuntoon, ennen kuin ilmo ensimmäisiin kisoihin lähtee matkaan. Pääsiäistä olisi muuten voinut harkita, mutta siskoni sai ihanaisen Inkeri-vauvan, jota pitää kyllä päästä katsomaan Pohjanmaalle <3