Korrien vierailu tokoryhmässämme jatkui viime perjantaina. Tällä kertaa syynissä olivat jäävät liikkeet (liikkestä maahanmeno ja liikkestä seisominen) sekä nouto. Hipin maahanmenoon olisi syytä saada vauhtia, sillä ohjaaja sanoi, että Hipissä on draivia nopeampaan maahanmenoon. Alamme harjoitella taaksepalkkausta lelulla, luulen että se tehoaa. Ja tosiaan jättää sitten palkitsematta ne "jospas minä tässä menen maaaaaaahan" -maahanmenot. Seisomisessa olemme palanneet myös askelia taaksepäin ja pikkuhiljaa pitäisi mennä eteenpäin siitä makupalalla pysäyttämisestä. Ideana on molemmista liikkeissä, että koira suorastaan alkaa odottaa käskyä innolla! Sano jo sano jo sano jo!

Noh, noutoa emme ole juurikaan harjoitelleet paitsi pikkuisen pitoharjoituksia kotona. Perjantain harjoituksissa ideana oli, että noutaminen harjoiteltaisiin kahdessa erässä: vauhtinoutoa ja sitten erikseen pito- ja luovutusharjoitukset. Hippihän rakastaa pitää kaikkea suussa, se rakastaan tappaa, murista, heitellä ja ravistella esineitä. Se ottaa kaiken suuhunsa, vaikka lusikan, jos sen sille ojentaa. Aavistelin ongelmia vauhtinoutoharjoituksessa, jossa oli tarkoitus heittää noutokapula ja sitten kun koira tarttuu esineeseen ja kääntyy tuomaan sitä ohjaajalle, palkita heti. Esim. lelulla tai makupalalla. No, Hippi kyllä ryntää VAUHDILLA kapulan luo, mutta ongelmana on, että sen mielestä paras palkka on juosta kapulan kanssa muristen ympäri hallia. Ja kyllähän se juoksikin. Ohjeeksi saimme alkaa harjoitella metallisella noutokapulalla, ehkäpä se tennispallo on siinä tapauksessa kivempi jopa Hullu-Hipin mielestä. Pito- ja luovutusharjoitukset pitäisi aloittaa rauhallisessa ympäristössä ja sitten nämä kaksi osaa yhdistää myöhemmin. Tämä siksi, että usein ongelmana on se, että koira kyllä juoksee nopeasti kapulalle mutta sitten valuu hitaasti ohjaajan luo, koska ohjaajan luona tapahtuu aina jotain "epäselvää". Eli harjoitellaan vauhti erikseen ja sitten vasta kun luovutusasiat ovat kunnossa, yhdistetään vauhti ja kapulan luovutus. Joten eikun vaan sitten ostamaan sitä metallikapulaa...

Agilityssa vauhtia piisaa. Jotta pääsisimme kisakuntoon, pitäisi ehdottomasti nyt hankkia se Purinan avain ja käydä treenaamassa niitä heikoimpia osa-alueita. Ikuinen aikaongelma vain riivaa. Toisaalta olen tyytyväinen, että harrastamme kuitenkin kahtena iltana viikossa. On sekin jotain :)