No niin, on aika kaivaa esille hyppyseminaarin muistiinpanot ja kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi. Tosin huomasin, että en ymmärrä enää kaikkia omia merkintöjäni. Näin käy aina.

Kun aikanaan Iksun kanssa harrastimme agilitya, hyppytekniikasta ei puhuttu juuri mitään. Oli vain olemassa koiria, jotka osaavat hypätä riman yli ja koiria, jotka eivät osanneet. Koiria saatettiin kieltää, kun ne tiputtivat riman, koska ne saattoivat tehdä sen "tahallaan". Hevosilla kuulemma hyppytekniikkaan on kiinnitetty aina huomiota ja sille on erittäin looginen selityskin. Jos hevonen epäonnistuu hypyssään ja tulee nenilleen, on ratsastaja suuressa vaarassa tai pahimmillaan kuollut. Ehkä hevoset ovat myös sen verran kalliimpia, että niiden jaloista pidetään noin yleisesti ottaen hirmu paremmin huolta kuin koirien. Agilityssa on ollut tärkeätä vain se, että koira pääsee riman yli, koska huono hyppytekniikka ei tunnu ohjaajassa. Huono hyppytekniikka (erityisesti alastulo!) on kuitenkin koiralle kuluttava ja loukkaantumis- ja varhaiseläkeriskit kasvavat.

Hyppytekniikkaa ei voi opettaa koiralle käskyttämällä sille ponnistuspaikkoja tai ohjaamalla. Harjoituksissa suodaan olosuhteet, joissa koira ratkaisee itse ongelmia. Aivojen raksutuksen pystyi melkein kuulla! Hippi oli tosi väsynyt kurssin jälkeen, vaikka voisi luulla, että ratatreeni olisi rankempaa.

Hyppäämisen osataitoja:

-reitti esteeltä toiselle

-esteiden välisen etäisyyden arviointi

-oikean ponnistuspaikan löytäminen

-painonsiirto takaosalle

-sopivan hyppykulman tuottaminen

-korkeuden arviointi

-tasapainon palauttaminen

 

Muistutukseksi itselleni:

-Älä käytä niin paljon liikkuvaa palkkaa. Olen Hipin kanssa palkannut sortunut tavallaan vauhdin liikaan palkkaamiseen heittämällä aina lelua eteen. Koiran pään pitäisi hyppääämisessä pysyä alhalla, joten koiran katse pitäisi suuntautua eteenpäin, ei missään nimessä ohjaajaan. Koira näkee/kuulee kyllä ohjauksen, vaikka katse onkin eteen.

-Jos rima tippuu, on virhe tapahtunut yleensä jo paljon ennen hyppyä. Riman tippumisesta ei koskaan tulisi rankaista koiraa.

-startissa koiran tulee istua ryhdikkäästi, se ei saa "roikkua" (tämä tosin ei ole (vielä) ollut meidän ongelma. Painonsiirtoa ei voi tehdä huonosta asennosta.

-riman korkeutta on hyvä vaihdella -koira joutuu kiinnittämään siihen huomiota! Rimat voivat olla vinossa tai muutenkin kummallisia, myös yli 45cm korkeita voi olla mukana.

HARJOITUKSET

Todennäköisesti Tinkan blogiin tulee näistä paremmat kuvaukset, joista kiinnostuneet voivat käydä ne opiskelemassa (vink, vink Laura).

-Ensimmäinen harjoitus oli yksittäiseste, jossa speed bump n. viisi askelta ennen hyppyä. Palkka vietiin eteen ja koira istuu sp:n takana ryhdikkaasti ja suorassa. Koira vapautetaan ilman käsimerkkiä tms. kun koira katsoo eteenpäin. Jos menee itse lelun luo, pitää olla kyykyssä ja katse eteenpäin, ettei koira nosta päätä ja katso ohjaajaa. Ohjaajan tulee muistaa vaihdella puolta. Voi harjoitella okserilla myös ja myös tosi korkeaa hyppyä. Lopuksi aina helpotetaan.

-Toinen harjoitus oli perussarja, "kokoava sarja". Meillä oli viisi hyppyä joissa medeillä väli oli viisi jalkaa. Rimat ristikkona kannattimet 15cm:ssä. Speed bump 4 jalkaa ensimmäisestä hypystä. Tässäkin harjoituksessa kannattaa varioida, rimat voivat olla vinossa tai siivekkeet siksakkina.Tässä harjoituksessa Hipin selkä oli hypyissä ilmeisesti vähän "vesikoiramaisesti" liikkuva, mikä on kuulemma tyypillistä vesiäisten rakenteelle.

-Seuraavana päivänä otimme kasvavaa sarjaa. Viisi hyppyä, jossa jokainen väli on yhden pidempi kuin edellinen. Nyt en muista medien välejä, täytyy luntata Lauran muistiinpanoista :D Kasvavaa ja kokoavaa kannattaa harjoitella rinnakkain. Voi vaikeuttaa pikkuhiljaa kun koira saa kokemusta: rimat vinoon, kävellä itse rinnalla jne.

-jatkan tästä myöhemmin...:=)