Maija kutsui meidät yhdistetylle mökki- ja kisareissulle Haminan ja Kotkan suuntaan. Lähdimme matkaan jo tiistaina, koska ykkösten kisat olivat silloin vuorossa. Ilta menikin kisoja seuratessa ja kavereita kannustaessa ja sitten illalla mökillä saunoimme ja söimme vesikoiraporukalla. Viisi vesikoiraa polski mukana menossa: Hippi, Nemi, Mökö, Noki ja Kauko.

Seuraavana päivänä oli sitten kakkosten iltakisojen vuoro ja tuttuun tyyliin mua alkoi jännittää jo päivällä :) Jotain positiivista on kuitenkin tapahtunut, koska kisapaikalla olo ei enää ollut niin jännittynyt. Ensin oli agilityradan vuoro, jossa meidän tie valitettavasti katkesi jo nelosesteelle, kun Hippi valitsi A-esteen muurin sijaan. Olisi pitänyt varmaan vähän käskyttää kovemmin, vaikka ohjaan kyllä aika selkeästi muurin suuntaan. A-este on Hipille yksi mieluisin, enkä ollut kieltämättä yhtään ottanyt huomioon, että senkin kautta on mahdollista nähdä radan kulkevan. No, rutistettiin rata loppuun hyllyn jälkeen virheettömästi kuitenkin. Lopussa kaarteet alkoi venyä, mutta hyvällä meiningillä kumminkin mentiin loppuun asti. Kuuluttaja tuli vitsailemaan luokan jälkeen, että meidän aika olisi voittanut koko luokan hylystä huolimatta ja sanoi, että hypäriltä on sit otettava voitto. Maija tais vähän meidän puolesta luvata jotain ja kuunnelkaapa hypärin videon alusta mitä kuuluttaja sanoo! Onneksi en kuullut mitään, kun keskityin vain saamaan Hippiä lähtökuoppiin.

Ennen seuraavaa starttia tuntui, että sekä minä että Hippi olimme jo ihan puhkiväsyneitä ja mun piti melkein läpsiä itseäni poskille, että sain herätettyä kisafiilistä. Tavallaan onni, että Hippi ei meinannut istua lähtöön, koska sain pienen adrenaliiniryöpyn itseeni, kun jouduin karjaisemaan sille "ISTU! PAIKKA!". Rata ei oikeastaan muuta vaatinut kuin vikkeliä jalkoja. Suora putki keskellä rataa juostiin kahteen kertaan ja sai tosiaan pistää tossua toisen eteen, että ehti edes jotenkin ohjaamaan seuraavan esteen. Pelkäsin vähän putkijarruja, koska tarkoitus ei ollut kuitenkaan kääntyä mihinkään putkien jälkeen, joten en sitten niitä tehnyt vaan pingoin juosten niin lujaa kuin pääsin. Ei läheskään täydellinen rata, mutta se riitti voittoon ja sehän tiesi meille sertiä ja nousua kolmosiin! Hipin väsymyksen huomaa jotenkin videosta, vaikka se mukavaa vauhtia meneekin, niin se ei esimerkiksi oikein irtoa loppusuoralla eteen. Ja minunkin ohjaus on vähän väsähtänyttä. Mutta viis siitä, väsyneinäkin pystyttiin voittamaan ja kavereiden kanssa mökillä nostettiin malja uudelle kolmosluokkalaiselle, Hipille :) Ja ehkä vähän minullekin ;)

Nyt on paljon asioita, joita pitää treenata ja erityisesti kontaktit on saatava toimimaan kisoissa samalla tavalla kuin harjoituksissa. Haastavampia keppikulmia ja itsenäisempää pujottelua on treenattava, käännöksiä ja vaikka mitä! Mutta sepä onkin tämän harrastuksen paras puoli, että ikinä ei tulla valmiiksi, aina on uusia haasteita.

Kiitos kivasta reissusta kisaemäntä Maijalle sekä  Empulle, Anninalle ja Annalle!

Tulos: -9,24 (nopeus 4,52), 1.sija, LUVA, SERT -> III-luokkaan