Aamutuimaan kävimme Käpylässä Tamara Merenvallan vastaanotolla. Tällä kertaa Hippi tiesi, mitä on luvassa ja muisti, että tässä paikassa sai herkkuja ja alkoi heti tuijottamaan Tamaraa makupalankiilto silmissä. Hippi oli myös käsiteltäessä huomattavasti rennompi kuin viimeksi, ei läähättänyt yhtään. Uskon, että viime kerran läähätys oli vain sitä "mitä ihmettä tää nyt on" -reaktiota. Hetkittäin Hippi tuntui jopa oikein nauttivan venytyksistä, vaikka sitten välillä yrittikin ponkaista ylös makuulta. Itsestä näytti välillä, että nyt siltä irtoaa kohta koko raaja, kun venytykset olivat niin voimakkaita :D

En edes yritä muistaa, mitkä ne lihakset olivat, mitkä olivat kireimpinä, mutta venytykset muistan ja näillä jatketaan kotona ja tammikuussa käväistään taas näyttämässä. Siitä olen tyytyväinen, että Hipillä on kuulemma hyvä selkä (vaikka se onkin pitkä) ja ne kireydet, mitä löytyy, ovat lihaksissa ja venyttelyllä hoidettavissa.