Hipin juoksut alkoivat ja meiltä jäi harmittavasti väliin HAU:n koulutusviikonloppu. Olisi ollut kolmena päivänä kivoja koulutuksia. No, aina ne juoksut johonkin väliin osuvat ja ei auta ku kärsiä ne läpi. Se on naisen osa. Yritetään tokoilla tämän tauon aikana ja kerrata alokasluokan liikkeitä.

Pitkästä aikaa on tullut otettua myös muutama kuva Hipsulaisesta. Hipillä on hassu tapa nukkua joskus pää tyynyllä, ihan kuin ihminen.

Pääsiäisenä Pohjanmaalla nappasin kameran mukaan metsään ja yritin saada Hipistä kuvia, mutta valitettavasti yhdistelmä musta koira ja valkoinen lumi ei osoittautunut ollenkaan helpoksi. Kaiken lisäksi tyyppi leikki koko ajan kepillä ja ravisteli koko ajan päätään tapporavistusta tehden, joten puolet kuvista on sellaisia, että kroppa on tarkka, mutta pää on sumea ravistuksesta.

Kieli ehdittiin ikuistaa kumminkin :)

Mä en enää kestänyt lopulta ravistelukuvia, vaan käskin Hipin tiputtaa kepin suustaan ja istua aloilleen. "Hymyile koirani!" sanoin. "Haista sinä...", sanoi koirani ja näytti tältä. Hipissä on jotain hienoa georgeclooneymaista harmautta ;) Kiinnitä huomiota valkoisiin kulmakarvoihin! Hassua, että Hipin musta on säilynyt tosi hyvin, mutta kuono, kulmakarvat ja korvanlehtien sisäpinnat ovat saaneet valkoisia karvoja kavereikseen.

Sitten eilen päätimme laittaa vanhat pyörät Huutonettiin myyntiin ja Hippi tuli tietysti auttamaan valokuvauksessa takapihalla. Samalla yritin räpsiä siitä kuvia.

"Ota se kuva ja heitä lapanen mulle!"

Sivuprofiili meidän aikuisesta rouvasta. Ei enää niin kapoiset vinttikoiran muodot kuin vielä reilu vuosi aikaisemmin. Pennutus ja aikuisuus on tuonot meidänkin rouvalle massaa ja Hippi painaa 15 kg. Agilitystä on tullut kivasti poweria. Eläinlääkäri kehui, että tämä on hyvä paino Hipille. Minä päätin kuitenkin, että enää ei oteta juustoa makupaloiksi treeneihin joka kerta.

Ps. Ja anteeksi Sanna tassunjäljistä takissasi ;)