Alla kuvia Hipin ja Santtu-veljen riemuisasta jälleennäkemisestä jäällä. Huippua! Tosin Hipin leikit meni aluksi niin ylikierroksilla, että piti vähän ottaa jäähylle välillä. Mukana olivat myös Nuka the mummi sekä Nukan kämppikset Nitro ja Merri. 
Santtu edellä, Hippi takana.

Taistelevat metsot :)
Santtu oli aika paljon isompi kuin Hippi, mutta Santtuhan on MIES. Hippi taas on pikkuneiti, joka kyllä temperamentiltaan ei ole mikään "pikku". Hippi on kuin Pikku Myy: pieni, mutta tulta ja tappuraa. Kyllä nuo kaksi painijaa sisaruksiksi tunnisti, samanlaisia tapojakin löytyi, kuten ihmisten kuopiminen ja hanskojen käsistä nyppiminen. Ihana Santtu <3
Otti kyllä tosi paljon päähän kun olimme lähdössä pois lenkiltä, niin koirapuistosta juoksi jäätä pitkin iso koira Hipin luo. Yritin ajaa sitä pois, tuloksetta. Huomasin sen liian myöhään, sillä koirapuisto oli jo kaukana takana. Hippi säikähti ja mua potutti niin....Taisin muutaman kirosanan päästää sille naiselle, joka vakuutti "tää on niin kiltti, tää vaan haluu leikkiä". Joo, mut me ei haluttu sitä leikkimään. Kyllä mun mielestä jos koiraansa pitää irti tuolla jäälläkin, niin sen kyllä pitää olla niin hallittavissa, että se ei toisten koirien luo luvatta juoksentele. Tuokin rontti oli varmaan 150 metriä omistajastaan. Kiukuttaa, kiukuttaa...Noh, ehkä mä pystyn toipumaan tästä.
Posti toi eilen Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan. Mä kun jotenkin oon ajatellu, että voisi tuota tokoa Hipin kanssa alkaa harrastamaan. Ettei pelkkää agilitya, niinkuin Iksun kanssa aikoinaan. Haku kiinnostaisi myös. Pitää alkaa ottaa selvää näistä lajeista ajoissa, katsos :) Loppujen lopuksi aika menee niin äkkiä ja yhtäkkiä tuo pieni musta onkin jo iso musta. Tai iso ja harmaa, jos sille käy niin kuin mustille vesikoirille joskus :D