Eilen sitten taas sitkeänä sissinä Purina Openin kolmosluokkien viralliseen kisaan. Olo kisaan lähtiessä oli vähintäänkin sekava :D Olin miettinyt niin kauheasti tuota kontaktijuttua, että pää tuntui puurolta. No, edessä oli kaksi agilityrataa. Pääajatuksena se, mitä edellisessä kirjoituksessa kirjoitin, siis, että en pidä Hippiä kontakteilla pitkään. Nyt haetaan sujuvuutta ja sitä, että ajatukset ovat KOKO radassa. Ensimmäinen rata oli Esan (Muotka) agilityrata ulkona. Oikeastaan aika helppo, paitsi keppikulma vähän haastava. Hippi oli radalla kamalilla kierroksilla. Jotenkin se haukkui niin paljon, että ei varmaan pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Kontakteilta vapautin vähän turhankin nopsaan -olin kai jotenkin liikaa miettinyt tuota asiaa sitten kumminkin. No, pujottelun aloitus meni plörinäksi. Taisi ite juosta sitten puolijauhoisena ja Hippi haukkuen kakkosvälissä...Plää. Oli vähän kämäinen olo radan jälkeen, kun ei yhtään kulkenut meidän meno. Tulos oli siis vitonen ja todella nihkeänahkeakarmea. Koira oli selvästi ylikierroksilla ja mustelma jalassa sykki vieläkin muistona maanantailta. Ajattelin, että mitä ihmettä mä teen, että saan sen rauhallisemmaksi. Sitten keksin, että namien syöntihän on rauhoittavaa, joten ennen seuraavaa starttia syötin Hipille paloja kuivatusta naudanmahasta, tehtiin vähän temppuja, käveltiin ja yritin ite olla tosi tyyni. Ennen meidän vuoroa tuli semmoinen olo, että nyt tämä ei mene läskiksi.

Rata menikin aika kivasti! Sen enempää siitä sepustamatta, tässä on rata videolla. Onneksi Emppu oli sen kuvannut. Kiitos! Tällä suorituksella olimme kovassa seurassa (SM-mitalisteja sun muita maailmanmestareita) tosin vasta seitsemänsiä, mutta eipä se oikeastaan jäänyt harmittamaan. Ja kun katson tuon radan, olen hirmuisen tyytyväinen. Nollalla maaliin ja aika -5,79. Näen kurveja, jotka ois voinu nipistää ja kohtia, joissa omalla ruhollani jarrutan koiran menemistä, mutta mitä siitä. Monta nollan tehnyttä koirakkoa jäi silti meidän taakse, ratavirheettömiä suorituksia oli nimittäin 18kpl. Osallistujiakin oli 41. Nuo huippuohjaajat nyt vaan on huippuja ja meillä on siihen vielä kovasti ja kilometritolkulla matkaa. Mutta Hippiä oli ihana ohjata tuolla radalla, kun se meni just niinku ohjasin. Haukkuuhan se tossakin vielä, mutta enemmänkin haukkuu innosta, kuin räkyttäis mulle, kuten eka radalla.