Keksitään ensin mahdollisimman huono yhtälö: Töissä menossa arviointiviikko, kotona odottamassa energiaa pursuava sinko-vesikoira. Not good.

Mitä voi tehdä? Voi kävellä pitkiä lenkkejä väsyneenä ja yrittää olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että on a. lenkillä b. sairaan väsynyt. Yksi keino on puhua koko lenkki puhelimeen. Mieluiten juoruilla jonkun kaverin kanssa, mutta hätätapauksessa puhelu äitillekin on riittävä siirtämään ajatuksen pois siitä, että on a. lenkillä b. sairaan väsynyt.

Yksi keino on olla niin paniikissa, että adrenaliini vie kaiken väsymyksen mennessään. Mennä esimerkiksi hämärtyvään Jakomäen metsään lenkille ja kohdata siellä kaivon kannella istuva outo huppupäinen mies (keskellä metsää) ja sitten vilkuilla taakseen ja pelätä puiden varjoja ja koiran takin kahinaa. Viimeinenkin väsymyksen ripe poistuu, kun paniikki alkaa olla sitä luokkaa, että näppäilet puhelimeen valmiiksi 112 ja jatkat lenkkiä sormi "varmuuden vuoksi" vihreän luurinäppäimen päällä. Yllätys, yllätys muuten, metsässä ei tapahtunut mitään. Ei edes pienen pientä itsensäpaljastajaa tms.

Joku on varmasti vaihtanut mun koiran. Mulla oli ennen about kolmevuotias hyvinkäyttäytyvä nuori perronarttu. Nyt mulla on illmeisesti joku about 7kk vanha bitch, joka esimerkiksi lenkillä saattaa muristen yrittää syödä hihnaa ja kun kieltää, se katsoo suoraan silmiin ja haukkuu. Keino, millä koiranomistaja tästä selviää on se, että lukitsee katseen eteenpäin ja ei huomaakaan ärsyttävää, nykivää apinaa remmin toisessa päässä.

Nyt on onneksi viikonloppu. Huomenna yhteislenkille Green Perryjen ym. kans. Juokse koirani juokse! Jotenkin mä vaan olen varma, että se kaivaa puskasta kepin ja heittelee sitä yksikseen ilmaan koko lenkin. Nyt SE makaa onnellisena tässä sohvalla jaloissani. Sitä ennen se yritti vinkumalla saada minua leikkimään sen kanssa. En suostunut, koska olin uhrannut sitä ennen itseni ja lenkkeillyt sen kanssa tunnin tuossa hirveässä loskasademarraskuussa ja heittänyt palloa liejuisella kentällä ym. Toivottavasti ensi viikolla, kun oikea Hippi täyttää kolme vuotta, saan myös kolmivuotiaan koirani takaisin. Pennut sucks. Ainakin arviointiviikolla.

Muutoin ne on oikeastaan aika ihkuja ja haluisin tänne yhden sellaisen, kiitos.