No niin, nyt sitä on sitten käyty Latviaa myöten koiran kanssa misseilemässä. Perjantaina keinuvalla iltalaivalla läksimme kohti Tallinnaa. Kokoonpanoon kuuluvat minä, Petra, Hanna ja Juho (edustamassa ihmishirviöitä), Hippi, Santtu ja Mingo vesiäiset sekä Nasta ja Cinna parsonit. Tallinnasta lähdimme yötämyöten ajamaan kohti Pärnua, jossa meillä oli varattuna yösija hotellista. Kun sitten vihdoin ja viimein löysimme hotellin, kaikista etukäteiskyselyistä huolimatta hotelli Victoria olisi halunnut veloittaa meiltä koirista 100 euroa lisämaksua! Noin niin kuin etukäteen mainitsematta. Tai sitten koirat olisi pitänyt jättää eri huoneeseen keskenään. No, aikamme tapeltua respan kanssa, päätimme olla tukematta moista lafkaa, ja jatkoimme matkaa kohti Riikaa ja nukuimme autossa sen verran, mitä oli pakko. Nukuimme huoltoaseman pihassa, kaikki me yhdeksän hengitimme auton ihan huuruun :)
Miten niin opettajat on väsyneitä perjantai-iltoina? Matkalla laivan hytissä.
Aamulla sitten Riikassa hotellin kautta parsonkehän laidalle. Nasta ja Cinna pokkasivat tittelit ja vesikoirat haistelivat tunnelmaa. Suomen voittajanäyttelyihin verrattuna Latvian versio oli melko vaatimaton. Väsymys kyllä painoi niskassa ja parsonkehän jälkeen menimme hotellille nukkumaan "pienet" päiväunet: kolme ja puoli tuntia. Oikeasti oli vaikea miettiä, mihin mikäkin päivä oli loppunut ja mistä uusi alkanut...Menimme kuitenkin Olympia-kauppakeskukseen vähän shoppailemaan ja syömään paikallista ostoskeskusskeidaa. Illalla joukkoon liittyivät Leila ja Tomi sekä vesikoirat Cami (Hipin täti) ja Papu. Hippi ja Santtu juhlivat lauantaina yksivuotissynttäreitään. ONNEA :) Nysse on sitte aikuunen...:(
Hippi 1 vuotta: Korvat takana, elämä edessä!
Sunnuntaiaamuna jännitys tuntui vatsassa ja vesikoiria yritimme vielä kunnostaa näyttelyä varten. Santusta kuoriutui mörssäsiturkkia siistimällä komea nuori herra. Näyttelypaikalla vähän treenasin Hipin kanssa esiintymistä ja hyvinhän tuo ötökkä muisti vanhat jekut. Santtu meni ensin junnu-uros luokkaan, jonka harmittavasti voitti ruskea vesikoiranen. Meidän mielestä Santtu oli tietenkin paljon komeampi. Kunniapalkinto napsahti Sandelsille kumminkin.
Seuraavaksi junnunarttuihin Hippi ja Mingo. Ruskea tyyppi voitti tämänkin luokan. Tuomari Sanchez taisi tykätä enemmän ruskeista ja rotevimmista perroista. Meidän pienimmät perrot saivat maininnat työkoiratyypistä. Noh, mikä ettei ;) Hippi ja Mingo saivat kuitenkin exellentit. (Latviassa oli vähän erilainen systeemi näissä nauhoissa, punainen oli exellent, sininen very good ja keltainen good) ja kohtuullisen hyvät arvostelut. Mingo luokan toinen ja Hippi hännänhuippuna kolmas. Mingolle napsahti vielä junioriserti, kun voittaja ei sitä voinut ottaa vastaan. Hyvä Minkeli! Huono onni titteleiden suhteen jatkui, ja Papu ja Cami olivat PN4 ja PN5. Ei siis titteleitä vesiäisille ollenkaan. Harmi, sillä osallistujia ei ollut paljoa ja oikeasti kyllä "meidän" vesikoirissa melkoisia missejäkin on...Mutta näin tällä kertaa. Kävimme vielä isossa kehässä esittelemässä kasvattajaryhmää, mutta eipä päästy viiden parhaan joukkoon. Mutta kävimmepä esittelemässä rotua, vaikutti nimittäin siltä, että Latviassa perro on aika tuntematon rotu. Monet vain osoittelivat meidän koiria ja naureskelivat :)
Hippiä poseerautetaan oman esiintymisen jälkeen. Ilmeestä huomaa, että alkaa jo riittää.
Illalla sitten koirat jäivät nukkumaan hotelliin ja retkue juhlisti reissua Riikan yössä.
Mama Green Perry ja minä. Sivistynyttä viinin maistelua ja haistelua.
Ja aamulla nokka kohti Tallinnaa. Vähän kiire meinasi tulla, koska eksyimme Riikaan eikä oikeata tietä meinannut löytyä millään. Laiva keikkui taas hurjana ja kaikki ihmiset ja koirat taisivat olla aika raatoina. Suunnittelimme silti uusia reissuja Venäjälle ja Puolaan ja Ruotsiin ja Norjaan ja...Ties minne tiet vielä vievätkään.
Hoon turkki ajellaan huomenna luultavasti ja kauneuskilpailut saavat unohtua hetkeksi. Ainakin kesään asti. Ehkä rimpula saa vähän kasvaa aikuisemmaksi ennen kuin seuraavan kerran asetumme arvioitavaksi. Hippi on kyllä hyvä esiintyjä, mutta aika piskuinen se on 13,2 kiloa painavana. Agilitykurssi on alkanut ja viikon päästä teoriaosuuden jälkeen pääsee kehiin itse Hippi K. Woodstock ja luulenkin, että Hoo on enemmän mielissään kunnon actionista kuin puudelin hommista. Agilityssä Hipin "kompakti pakettius" on sitten pelkästään hyödyksi. Tokoilussa olen vähän laiskotellut, kun on ollut muka niin kiirettä ja paljon muuta ajateltavaa. Shame on me!
Kiitos reissulaisille unohtumattomasta matkasta! Ja eiku uutta reissua suunnittelemaan! Kuvia myöhemmin...
Hoon arvostelu:
1 year, color could be more clear, a bit short in legs, good expression, curly tail, good topline, a working dog appearance, easy mover.
JUN exellent
Javier Sanchez, Espanja
Kommentit