Hippi oli muuton ajan hoidossa Petralla ja kun menin hakemaan sitä kotiin, ei Hippiä ollut enää missään! Oli vain joku kaljun vinttikoiran näköinen tyyppi vastassa, jonka sain sitten ottaa mukaani. No, mukavalta tyypiltä vaikuttaa tuo kaljukin. Aika samanlainen luonteeltaan kuin Hippi: riemuissaan kaikesta, varsinkin lumesta, tykkää rikkoa jäätä pomppimalla etutassuillaan, suolestaa pehmolelut ja nauttii ravinnokseen opettajan päiväkirjoja. Pitäisiköhän pyytää Petralta rahat takaisin?


Tällaisen sain takaisin...Nice.

Olen sitten käynyt tuon vinttikoirakaljuuden kanssa myös agilityssä...Hyvin sujuu sekin. Kalju osaa jo hyppyesteistä aidan ja muurin. Putken myös ja pussinkin, jos pikkaisen raotetaan päästä. Ja a-esteen madalletun version. Keppejä myös vähäsen. Tottiksen treenaus on jäänyt melko vähälle, sillä omat työpäivät venyyyyyyyyy ja sitten tekee mieli vain loikoilla lenkkeilyn päätteeksi. Ollaankin käyty vinttikoiran kanssa pitkillä kävelyillä, nyt tosin vähän hampaat irvessä, kun on ollut niin kakkamaisia säitä.


"Saanko tulla takaisin kotiin vaikka olenkin tämän näköinen?"

Mutta mitä tästä opimme? No, sen, että koira se on vinttikoirakin! Kuvia, kunhan ehdin joskus valoisaan aikaan ottamaan...Musta koira ja musta sää...Ei hyvä yhdistelmä.