Blogi on nukkunut syvää talviunta, mutta nyt kai on aika heräillä kevääseen ja kirjoitella tänne kuulumisia.
Hipille kuuluu valeraskautta. Kylläkin sen elämän viimeistä kertaa. Hassua, että se eli viisivuotiaaksi ennen kuin joutui valeraskauksien uhriksi. Nyt on kaksien juoksujen jälkeen tullut tuo kirottu valeraskaus ja koska en ole ajatellut Hipillä enää pentuja teettää, niin Hippi menee tämän vuoden aikana steriloitavaksi. Harmittaa kovasti, että toisia pentuja ei enää tule, mutta voin luvata, että olen asiaa pohtinut monelta kannalta ja tähän ratkaisuun päätynyt. Hipin luonne on minusta mitä mainioin, se on itsevarma, sosiaalinen, rohkea, ystävällinen, voimakastahtoinen, rauhallinen, määrätietoinen, sopeutuvainen ja kaiken lisäksi se on älyttömän kiva harrastuskaveri. Lisäksi se itse on ollut ikänsä perusterve. Se terveystutkimustulokset ovat kohtuullisen hyvät ja onhan se myös täydellisen kokoinen :D Mutta koska sen edellisessä pentueessa on kaksi tgaa-positiivista pentua, en halua Hippiä enää uudelleen astuttaa. Voihan se olla, että uuden kumppanin kanssa ei tuota samaa ongelmaa enää pentueeseen tulisi, mutta mistäs sen voi tietää? Hippi ei ole mitenkään harvinaisista suvuista lähtöisin, joten harvinainen sukukaan ei perustele sen jalostuskäyttöä. En vain voisi kantaa sydämelläni sitä asiaa, jos toisessakin pentueessa ilmenisi sama ongelma kilpparien suhteen. Oikeastaan koko rotukoirajalostus hieman askarruttaa mieltäni. Voisin aivan hyvin teettää Hipillä toiset pennut, jos kumppaniksi voisi valita jonkun toisen rotuisen koiran :) Nyt mihin tahansa perrouroksen sukutauluun Hipin sukutaulun yhdistääkin, lopputulos on sateenkaaren värit ja samat koirat siellä sukutauluja taaksepäin selatessa. Eipä tarvitse sen enempää ihmetellä, miksei kaikkien vesikoirien terveys ihan priimaa ole...
Sitten agilitykuulumisiin. Kahdet kisat olemme käyneet ja niissä meno on ollut hieman takeltelevaa. Mitään ihan katastrofisuorituksia ei olla kuitenkaan nähty, mutta meno on ollu kaukana flow-suorituksista. Itse olen ollut suorastaan tuskaisan jännittynyt ja kipsissä. Jännitän vieläkin Hipin kontakteja kisatilanteissa ja suorituksesta katoaa luotto ja rentous. Niinun kanssa olemme ratkoneet ongelmaa ja Niinun vinkistä treeneihin on lisätty rutkasti häiriötä kontaktisuorituksiin. Alkaa näyttää pikkuhiljaa paremmalta ja treeneissä Hippi kestää jo hyvin pään yli lentäviä leluja kesken kontaktisuorituksen jne. Niinulla olemme siis käyneet kerran viikossa Satulinnan treeneissä. Sen lisäksi olemme käyneet kerran kolmessa viikossa Oreniuksen huippistreeneissä. Vieläkin välillä jään vähän liikaa katsomaan Hipin suorituksia, mutta kylläpäs oli kiva saada palautetta, että "parhaimmillaan teidän meno on ihan täydellistä". Parhaimmillaan siis! Sitä kohti, pienin askelin, treenaamalla.
Tässä ihan muutamia pätkiä treeneistä maaliskuun ajalta.
Alkupätkä, ennen kuin Hippi oppi poispäinkäännöksen kepeiltä
Treenauksen suola on kyllä tuo oppiminen :)
Kommentit