ARKIELÄMÄ

Millä kolmella sanalla kuvailisit T:tä? Temperamenttinen (ja) huumorintajuinen hedonisti-nautiskelija

 

Millainen T on kotioloissa?

 

Totoro on ihanan itsenäinen perro. Sen ei tarvitse olla koko ajan iholla hakemassa huomiota, vaan tyyppi loikoilee tyytyväisenä pitkin pituuttaan milloin missäkin (tämän hetkinen suosikkipaikka on suihkukaapin nurkka, joka on todennäköisesti mukavan viileä paksu turkkiselle pedolle).  MUTTA, tyyny on oltava! Tyynyksi kelpaavat kengät, tai  rullalle käännetty maton kulma. Mieluisin on kuitenkin ehdottomasti sohvan vaalean vihreä silkkityyny. Se ainoa silkkinen siis. Totskin on myös raivokkaasti myllättävä petipaikka kuntoon (oli kyseessä sitten sohvan nurkka, tai paljas lattia), ennen kuin Sir voi siihen tyytyväisesti huokaisten asettua. Toki Totterström on edelleen sylikoira, joka rakastaa maharapsutuksia yli kaiken. Kyllä herrassa virtaakin riittää ja T onkin kova leikkimään. Leikkikaveria Turnutiini ei välttämättä tarvitse, sillä esimerkiksi seinäpallo väliovea vasten on tosi kivaa puuhaa. Kuuluu mukavaa kolinaa ja pauketta, kun ovessa oleva peili kolkuttaa oveen ja rämisee ihastuttavasti. Kaiken kaikkiaan Totoro on tosi huomaamaton koira kotioloissa, jos itsekseen leikkimisestä kantautuvia ajoittaisia äänihaittoja ei oteta huomioon.

 

Kuinka T suhtautuu vieraisiin ihmisiin kotona?

 

 Totoro ottaa vieraat kotona vastaan häntä heiluen ja seurasta ilahtuen. Toki esimerkiksi huoltomiehet nuuskaistaan aluksi hieman epäilevästi, mutta sitten niille tuhahdetaan ja annetaan hoitaa työnsä rauhassa, elleivät he ole super huippuja, jolloin on ihan pakko kerjätä rapsutuksia. Yleensä Totski valitsee vieraista sen ns. heikoimman uhrin, jota sitten pompotetaan rapsuttamaan ja leikkimään. Kiellosta tyyppi lopettaa hyppyyttämisen ja lösähtää tylsistyneenä nukkumaan tai tarkkailemaan tilannetta, josko uusi kerjuumahdollisuus ilmaantuisi. Joskus T voi kyllä kotonakin suhtautua hyvinkin viileästi vieraisiin. Tällöin ihminen, joka yleensä on arka, koiria pelkäävä nainen, joutuu uhriksi, josta Kurnusimppu koettaa saada herruuden kyykyttämällä tätä esimerkiksi käymällä silloin tällöin emännän ja isännän valvovan silmän ulottumattomissa murahtamassa, tai haukahtamassa epäilyttävän haparoivasti käyttäytyvää vierasta. Pääsääntöisesti Kärppä kuitenkin ottaa vieraat varsin tyynesti vastaan, eikä stressaa lainkaan kyläilyä, vaan tyytyväisenä nukuskelee omilla vakiopaikoillaan rapsutusten hiivuttua olemattomiin.

 

Kuinka T suhtautuu vieraisiin ihmisiin muualla?

Tuuliviirimäisesti. Totoromaisesti. Esikuvaelokuvaansa lainaten: ” "Totoro jakaa hyvää mieltä edesvastuuttoman omapäisesti ja mielivaltaisesti. Totoro on kuin säätila, mahdoton ennustaa. Sen mukaan on vain elettävä. Sen viehätysvoimaa ei voi kiertää eikä väistää. Totoro on maailmanlaajuinenilmiö."                                                                                                                    

Totoro joko tykkää ihmisistä, tai ei voi sietää niitä. Totski muun muassa inhoaa sydämensä pohjasta yli-innokkaita lääppimään pyrkiviä täti-ihmisiä. Nämä inhokit saavat osakseen Toton syvimmän halveksunnan ja vaikuttavimman haukkukuuron. Liekö kyse siitä, että Totoro ei voi sietää mielisteleviä ihmisiä, (ja koiria,) koska tuntee tällöin omasta asemastaan epävarmuutta ja pyrkii nousemaan heikompiensa yläpuolelle keinolla millä hyvänsä (hieman epämääräistä arvuuttelua:). Totoro saattaa esimerkiksi asettua pelokkaan ihmisen eteen koirapuistoa kiertävällä polulla, niin että ihminen joutuu kiertämään tyypin, kun pelkää harpata tämän yli, tai käskeä siirtymään syrjään. Totoro selvästi koettelee ihmisiä ja testaa ylenemismahdollisuuksiaan taukoamatta.

Toisaalta mielivaltaisessa räyhäämisessä voi kyseessä olla kyllä ainoastaan se, että Totoro on vielä epävarma nuorukainen, jolla on kuitenkin toimintakykyä, ja tämä näkyy siten, että tuntiessaan olonsa uhatuksi T ajattelee hyökkäyksen olevan paras puolustuksensa. Jos Totterström on kontaktissa tai hihnassa vieressä, tai muuten lähelle otettuna/pyydettynä, ei tyyppi reagoi epäilyttävimpiinkään ihmisiin mitenkään ja päästää jopa epämiellyttäviksi kokemansa tyypit kopeloimaan itseään. Mutta kun ympärillä on enemmän tila,a aiheuttaa jo Totoroa kaukaa silmiin katsominen murinan ja haukkuhyökkäykseen valmistautumisen. T provosoituu muutenkin todella herkästi vieraiden ihmisten silmiin katsomisesta. Onneksi sitä jo osaa lukea koiraansa paremmin, niin tietää huudella herran vierelle, jotta rähjääminen vältettäisiin.

Yleisesti ottaen Totoro suhtautuu ihmisiin paikasta riippumatta melko välinpitämättömästi. Joillekin saatetaan haukahtaa epäilevästi, mutta yleensä T jättää ihmiset huomiotta, ellei näiden käsien jatkeena kasva lenkkimakkaroita, tai muita hyper herkkuja. Totski hakeutuu itse harvojen ja valittujen ihmisten luokse. Yleensä nämä mahtipontisen kunnian saaneet ihmiset eivät piittaa Totskin olemassa olosta tuon taivaallista, eli ovat kaikin tavoin hyvin neutraaleja. Ehkäpä Totoro siis näkee näissä tarpeeksi haastetta itselleen ja haluaa itse olla niin koleille tyypeille mieliksi J. Pääasia kuitenkin että arki sujuu nykyisin mutkattomasti paikasta ja tilanteista riippumatta, eikä T pääse enää pelottelemaan ihmispoloja. Jospa tuo ikä toisi mukanaan lisää itsevarmuutta, niin teeläisen ei tarvitsisi murrata sitäkään määrää, mitä Sir vielä edelleen tekee.

 

Kuinka T suhtautuu lapsiin?

Totoro ei valitettavasti ole päässyt säännöllisesti tutustumaan lapsiin, joten suhtautuminen lapsiin on hyvin epäileväistä.  Tutut lapsiperheet asuvat nykyisin toisilla paikkakunnilla, niin että säännöllistä siedätystä on vaikea järjestää. Onneksi kuitenkin asumme päiväkotia vastapäätä, joten lasten remuaminen näyttää ja kuulostaa tutulta. Kun Totoro näkee lapsia, etenkin sellaisia ihan pieniä viipottajia, niin herra helposti ryntäisi haukkuen niiden perään. Pari kertaa olen koirapuistossa säikähtänyt kun vanhemmat ovat tuoneet vaahtosammuttimen kokoisia lapsiaan juoksentelemaan ja möyrimään koirien keskelle. Totski on rynnännyt suin päin lasten luokse haukkumaan, mutta ikinä se ei ole hampaitaan käyttänyt yhtään kehenkään ihmiseen iästä tai koosta riippumatta, eikä muutenkaan ketään vahingoittanut, ellei tärykalvovaurioita sitten lasketa mukaan. Kun T saa rauhassa nuuhkaista lasta, todeta kohteen vaarattomaksi ja tottua erilaiseen liikehdintään, niin Kärppänen unohtaa lasten olemassaolon ja keskittyy omiin puuhasteluihinsa.

 

Kuinka T suhtautuu vieraisiin koiriin?

Totski on tottunut remuamaan kaikenlaisten koirien kanssa. Se tutustuu mielellään uusiin karvaisiin kavereihin ja tulee niiden kanssa hyvin toimeen. Ehdottomasti suurin osa koirista on Totorolle ylimpiä ystäviä, mutta joidenkin kanssa sillä ei vaan kemiat kohtaa. Tällaisia tapauksia ovat lähinnä suunnilleen samanikäiset, kovapäiset urokset, jotka tulevat haastamaan riitaa. Totski ottaa jokaisen haasteen sumeilematta vastaan, eikä helpolla alistu. Rauhoittelevat eleet, eivät kuulu T:n tyyliin, vaan ”uskallapas näyttää miulle hammasta niin turpaan tulee” -mentaliteetti on Totoron heiniä. Onneksi T kuitenkin uskoo käskyjä ja tulee kesken alkavan riidan kiltisti luokse rauhoittumaan. Parhaamme mukaan ollaan vältetty ärhentelyjä, sillä Totski-Potski on sen verran periksi antamaton kaveri, ettei se suostu jäämään kakkoseksi, ellei riitapukarilla ole järjetön massaylivoima. Toinen Totskin mielestä ei-niin-kiva kohderyhmä on matelemalla mielistelevät koirat. T kyykyttää niitä sumeilematta. Näyttää kerralla kaapin paikan, eikä sen jälkeen ole moisia näkevinäänkään. Sama koskee isoa osaa pennuista. Totoro on siis perus äijä. Taputtelee mielissään isoa kaveriporukkaa ja hyviksi jätkiksi tai muijiksi nimeämiään tyyppejä hyväntahtoisesti selkään, mutta jos joku uhoaja alkaa aukomaan päätään, niin ei sitä kauaa kuuntele, vaan mättää samalla mitalla takaisin. Ja tietenkin nörteille pitää osoittaa, etteivät ne ole mukamas lähelläkään omaa tasoa. Ja lapsiahan kuuluu miesmäisesti kauhistua, etteivät ne vain uhkaa omaa asemaa laumassa ;).

 

Onko T kova haukkumaan?

Ääntä Totorossa riittää. T vuhkuu kun ovikello soi, mutta ilmoitusvelvollisuuden hoidettuaan rauhoittuu kiltisti käskystä. Kotona T ei sitten haukukaan mitään muuta, vaikka asutaan kerrostalon pohjakerroksessa, varaston betoniovea vastapäätä, joka jymähtelee alvariinsa. Ikkunan takana, noin viiden metrin päässä on päiväkoti, josta äänet kantautuvat auttamattomasti sisään, mutta Totski ei niistä jaksa kiinnostua tuhlatakseen haukkuja moisiin tavallisiin ääniin. Nähdessään jonkin suosikki-ihmisistään, haukahtaa tyyppi riemukkaasti pari kertaa ennen kuin muuttaa ääntelynsä tyytyväiseksi örinäksi. Myös kiihtyessään esimerkiksi toisten koirien kanssa jahtaamisleikissä, haukkuu Tursake käskevästi. Sama saattaa tapahtua muussa leikissä ja harrastuksissa. Kiusallisinta haukkuminen on silloin, kun se kohdistuu muihin ihmisiin. Onneksi tämäkin on jo vähenemään päin. Kyllä T varmasti pohjimmiltaan on suhteellisen haukkuherkkä, mutta koulutuksella olemme saaneet kitkettyä turhat louskutukset pois, niin että haukkumisen en voisi mitenkään sanoa olevan ongelma muutoin kuin epäilyttävien ihmisten kohdalla.

Totskilla on rajaton ääntelykapasiteetti. Haukottelukin tapahtuu tyylillä, kita apposen auki ja äänitehosteet aina päälle. Sama juttu venyteltäessä. Leikkiessäkin pitää önistä ja murahdellen komentaa leluja tottelemaan. Kavereille vongutaan ja urahdellaan vuorotellen, ja ihmisiä manipuloidaan intensiivisellä tuijotuksella, jota säestää monivivahteinen piippaus. Ääntä käytetään siis hyvinkin monipuolisesti tilanteesta riippuen. Välillä omistajilla meinaa mennä hermot, kun kiellot eivät totisesti tehoa tämän äijän jutteluihin. Onneksi osataan jo sujuvasti sulkea korvamme öninöiltä, niin että itse emme enää edes kuule herran höpöttelyjä. Ehkäpä myö sitten havahdutaan, kun rupattelu muuttuu keskinäiseksi keskusteluksi ja Totoro puhuu viimeinkin ihmistä. Niin että sitä odotellessa.

 

Kerro vapaasti T:n arkielämästä:

Totoron kanssa on helppoa olla ja elää, kun rajat ja rakkaus on tasapainossa ja johtajuus omistajien varmoissa käsissä. Totski sopeutuu mutkattomasti uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Se ei stressaa juuri mistään, ja ottaa elämän muutenkin kaikin puolin rennosti. T suhtautuu uusiin vastaan tuleviin asioihin avoimen uteliaasti ja tämän vuoksi se on helppo kiikuttaa joka paikkaan mukana.

Haastetta Totoron kanssa elämiseen tuo tyypin suuri toimintakyky, halu puolustaa ja vartioida itselleen tärkeiksi katsomiaan asioita ja ihmisiä. Arki kuitenkin kokonaisuudessaan sujuu kitkattomasti ja Totoro on juuri sopiva meiän perheeseen. Meille kun ei mikään nössö sohvaperunakoira sopisikaan.

Tärkeintä Totoron elämässä ovat kepit ja pallot, lumessa ja vedessä (mitä likaisempaa ja liejuisempaa, niin sitä parempi) myllääminen, isäntäväen kainaloissa lepääminen maharapsutuksia kuunnellen ja tietenkin (etenkin herkkujen) syöminen. Myös kaikenlainen puuhastelu ja kepposten tekeminen on hupaisaa ajanvietettä. Lintujen jahtaaminen ja hiirien tai myyrien pyydystäminen kuuluvat Totskin mielipuuhiin. Toki emännän kanssa harrastaminenkin on kivaa, mikäli vaivan palkaksi saa nameja tai lelun kanssa riehumista.

Totoro on siis arkielämänsä puuhakas sankari, joka kuluttaa loputonta energiaansa kodin ulkopuolella riekkumalla ja kotona vastapainoksi lepäilemällä ja rentoilusta nautiskellen.

 

TERVEYS

 

Oletko käynyt T:n kanssa eläinlääkärissä

muutenkin kuin rokotuksilla?

Totoro on käynyt terveystutkimuksissa, joissa selkä todettiin priimaksi, silmistä ei löytynyt mitään vikaa, lonkat ovat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Kilppariarvot olivat hyvät, mutta tgaa:ta ei olla vielä saatu.

Totskilla oli lumisukeltelun vuoksi lievä korvatulehdus tammikuussa 2010, joka hoitui antibioottitipoilla parissa päivässä kuntoon. Syksyllä 2009 puolestaan lievä kennelyskä vaivasi herraa hetken aikaa, mutta meni levolla ohi. Syksyllä T myös sai allergisen reaktion mahdollisesti syötyään metsästä jotain ei-sopivaa. Eläinlääkäriltä haettiin kortisonipiikki ja kasvojen turvotus laski saman tien.

 

Onko T:llä todettu joitain sairauksia?

T:llä ei ole todettu mitään sairauksia ja toivottavasti ei todetakaan (*koputtelee kovasti puuta samalla, kun kirjoittaa tätä).

 

HARRASTUKSET

 

Harrastatko T:n kanssa jotakin? Mitä?

Totoron kanssa harrastetaan tokoa tavoitteena kilpailut jossakin vaiheessa. Pk-jälkeä treenaillaan huvikseen ja kesällä aloitetaan agility. Agility jäänee lähinnä kivaksi harrasteluksi ilman kilpailutavoitteita, sillä Totski on nihkeästi maxi, joten voisi olla menestyminen aika vaikeaa kyseisessä lajissa. Pk-lajeja ollaan mietitty ihan kilpailumielessä, jos innostutaan tosissaan treenaamaan… Ja isäntä on päättänyt aloittaa Nuuskun kouluttamisen metsälle, sillä T on äärettömän kiinnostunut lintujen jahtaamisesta (valitettavasti on emännän mielipide asiaan).

 

Mikä on paras motivointikeino? (leikki, namit vai joku muu)?

Totski kiihtyy nollasta sataan alle nanosekunnissa ja lelun kanssa T muuttuu myös täydeksi siaksi. Totterström tappaa ja repii leuhkasti leluaan liian pitkiksi venyvillä kunniakierroksilla, jolloin keskittyminen muuhun toimintaan herpaantuu totaalisesti ja ohjaaja muuttuu täysin merkityksettömäksi. Taistelutahto on siis hirmuista. Namit toimivat täten huomattavasti paremmin tokoilussa, koska rauhoittavat käytöstä ja vahvistavat keskittymistä. Tötö on ahne työnarkomaani, joka tekee mitä vain herkkujen eteen.

 

Millainen harrastuskoira T on mielestäsi ?

Totoro on ihan paras harrastuskoira! Se antaa aina kaikkensa ja on valmis toimintaan milloin tahansa. Se on osannut keskittyä loistavasti aivan pikku pennusta alkaen. Mutta, Totski toimii vain ja ainoastaan oman edun nimissä. Se ei juurikaan halua miellyttää muita, mutta jos T kokee hyötyvänsä työskentelystä, on se 110%:sti mukana. Lelut ja namit ovat siis avainasemassa T:n kanssa puuhasteltaessa. Harrastuksissa toimintakyvystä, taistelutahdosta ja itsenäisyydestä on paljon hyötyä. Totoro ei anna periksi, vaan se yrittää ja tekee niin kauan että onnistuu. T uskaltaa tehdä itse ratkaisuja, mutta hakee myös hyvin kontaktia. Totoro on kaikkea sitä mitä harrastuskoiralta ikinä toivoin ja emännällä onkin hirmuiset paineet olla koiransa veroinen harrastuksissa.

 

Onko jokin asia ollut hankalaa harrastuksissa?

 

Koiran huippu nopea oppimiskyky ;). Jos itse olen onnistunut tekemään koulutuksessani virheen (joita teen siis valitettavasti jatkuvasti) oppii T nämäkin asiat salaman nopeasti ja poisopettaminen onkin sitten paljon hankalampaa. Myös miellyttämishalun puuttuminen tuo haastetta harrastuksiin. Kaikista kiusallisinta ja hankalinta on kuitenkin perus luoksepäästävyys, huoh. Jos T päättää että hän ei tykkää luokse tulevasta ihmisestä, alkaa tyypin kurkusta kuulua vaimeaa mörinää, tai sitten Tötörö kaataa haukkuryöpyn epämieluisaksi kokemansa ihmisen niskaan. Onneksi ei olekaan yhtään tärkeää luoksepäästävyys meiän harrastuksissa… Tämä onkin meiän ikuiselta tuntuva kompastuskivi ja välillä on aika epätoivoinen olo, kun itse koettaa päästä koiran pään sisälle selvittämään syytä moiseen käytökseen, ja oikeita keinoja ei-toivotun käyttäytymisen poiskitkemiseksi kokonaan ei olla valitettavasti vieläkään löydetty. Ehkäpä tämäkin helpottuu iän tuoman itsevarmuuden myötä. Toivottavasti.