Juuri, kun luulin, että ei tästä nousta ja kolmosluokka on liian vaikee ja koirakin vie minua satanolla ja plaaplaaplaa, niin me tehdään jotain hienoa: Voitetaan kolmenkymmenen koiran luokka nollalla ja saadaan hyppyserti! Ja agilityradalla ei oltu kaukana toisesta nollasta, nimittäin yhden riman verran. Ja se oli todellakin minun vikani, Hippi teki kaiken just niin kuin pitikin! Jopa kontaktit! Ja omissa kisoissa vielä on tuplamukavaa onnistua.

Olen tullut siihen tulokseen, että meidän menestyminen on pitkälti kiinni a. koiran vireen hallinnasta b. ohjaajan vireen hallinnasta :D Hippiä ei saa päästää "tilaan". Itseäni en saa päästää siihen tilaan, että pelkään epäonnistumista ja jännitän hulluna. Hipin tilaan vaikuttaa mm. se, että en saa antaa se kytätä ja haukkua radan reunalla. Suurin virhe tuntuu olevan se, että sidon sen seinään kiinni ratantutustumisen ajaksi. Paras on, jos sen voi tunkea jonkun autoon odottamaan tai se, että joku kävelyttää sitä, eikä anna sen haukkua. Luulen myös, että jos olen itse hirveän jännittynyt, Hippi huomaa sen ja laittaa mut heti omassa asteikossaan luusereiden luokkaan ja tekee mitä tykkää: lasettaa kontaktit läpi, kaahaa missä sattuu jne. Nyt oikein huomasin kun kävelin Purinaa kohti, että mun jalat alkoi tuntua taas ihan makaronilta. Hippi taas hallia lähestyttäessä alkaa muuttua yhä voimakkaammaaksi ja parempiryhtiseksi :D Ajattelin  (oikein pohojammaaksi), että RISTUS, tuo eläin ei mua määrää ja minä olen voimakkaampi kuin se! Ennen molempia lähtöjä silittelin Hippiä rinnasta ja vielä silloinkin, kun istutin sen starttiin (tarkoituksena rauhoittaa ja kosketus on myös minun sellaista yliotetta tilanteeseen). Toisessa startissa myös ärähdin Hipille jotain tyyliin "No ni, ja sit kunnolla", kun se oli niin röyheenä siinä startissa. Ja sehän meni kunnolla! :)

Viime aikoina ollaan harjoiteltu paljon päällejuoksuja ja niitä saikin käyttää molemmilla radoilla monta kertaa. Ja ne onnistui tosi hyvin. Voittoradasta on videokin. Kyllä siinä muutamat kurvit valui ja täydellisellä ohjauksella varmaan olis vielä sekunteja nipistetty, mutta oon vaan aivan sairaan iloinen ja tyytyväinen! On se vaan niin kivaa välillä onnistua! Jaksaa taas treenata ja ennen kaikkea uskon taas minun ja Hipin hienoon tiimityöhön :)

Nämä olivat mitä luultavimmin tämän vuoden viimeiset kilpailut meidän osalta ja siksi on mukava hieman tarkistaa tavoitteita. Nämä asetettu marraskuussa 2010:

Jatkaa kisaamista heti alkuvuodesta ja saada se viimeinen ykkösten nolla

 Eikös maaliskuu lasketa vielä alkuvuodeksi? Ykkösten nolla siis tuli Seinäjoella 6.3. Sitten treenattiinkin kontakteja muutama kuukausi ennen kakkosten korkkaamista.

Kesällä kerata kakkosten nollat ja päästä kolmosiin

Nämä tulivat yllättäen tosi nopeasti. Tuplanolla Janakkalasta 30.7. ja kolmas nolla Kotkasta seuraavalla viikolla.

Tehdä hyppytekniikkaharjoituksia ja fyssarin ohjeistamaa jumppaa säännöllisesti

Joo, ollaan tehty molempia. "Säännöllisesti" lienee kuitenkin liioittelua. Hyppytekniikassa käytiin kuitenkin Vapun jatkoseminaari ja sitten vielä loppuvuodessa yksärillä hakemassa kotiläksyjä ja tsekkaamassa tilanne. Kotona ollaan jumpattu niskavenytyksiä, selänpyöristyksiä, ristikkäisnostoja ja "tönitty" syviä lihaksia hereille. Vapun mielestä Hipin tekniikka on parantunut!

Erilaiset pujottelukulmat, takaaleikkaus pujottelussa, valssi pujottelun päässä, sivuttaisetäisyyttä, olen jäljessä, edellä jne

Hippi ON hyvä pujottelija, jes! Kulmat sujuvat aika hyvin (tosin niitä vaikeimpia pitää treenata yhä) ja tosi vähän Hippi kiinnittää minuun huomiota pujotellessaan, joten tämä tavoite on saavutettu tosi hienosti! Pujottelutyyli on nopea ja matala.

Kontakteille suoritusvarmuutta ja nopeutta, erityisesti puomilla

Tämä laitetaan ensi vuodenkin tavoitteisiin. Ei niinkään nopeus, vaan suoritusvarmuus. Liittyy ennen kaikkea vireenhallintaan kisatilanteissa. Harjoituksissa Hippi on mielestäni kohtuullisen taitava jo kontakteilla.

Ohjaajana haluaisin kehittyä erilaisissa ohjaustekniikoissa ja käydä saamassa lisäkoulutusta "huippukursseilla"

Missähän kaikkialla me olimme? Jaakko Suoknuutin, Janita Leinosen, Timo Rannikon, Sanna Kobylinin, Niina-Liina Linnan ja Teemu Linnan opeissa ollaan ainakin pyörähdetty. Tätä vuotta ennen en osannut ohjaustekniikoita oikeastaan ollenkaan ja nyt onnistuu jo kaikenmaailman saksalaiset sun muut (no, en väitä, että kisaradalla vielä ihan onnistuu...).

Sitten muutama tavoite vuodelle 2012:

-Tästä viikonlopusta sisuuntuneena tavoite on kerätä arvokisanollat.

-Kisatilanteessa kontaktit luotettaviksi.

 

-Oppia hallitsemaan omaa jännitystä ja koiran viretilaa kisarutiinien kautta.

-Muistaa, että tärkeintä on nauttia harrastuksesta ja olla reilu itselleen ja koiralle!

 

-Pystyä käyttämään erilaisia ohjaustekniikoita kisaradoilla yhä enemmän (ja onnistuneesti). Oppia rytmittämään omaa liikkumista radalla järkevästi ja muutenkin oppia näkemään radalla useita eri ohjausvaihtoehtoja. Ja punnitsemaan, mikä niistä on nopein ja sopivin omalle koiralle. Oppia valssaamaan oikein!

Ps. Älkää muistuttako siitä tokotavoitteesta.