Hipin kanssa päädyin siihen lopputulemaan BATin syyskisojen jälkeen, että nyt Hippi harrastaa agilitya ja käy kilpailuissa, eikä kohta tarvitse minua enää yhtään mihinkään. Hippi haukkuu lähdössä, ei istu kuin vasta ehkä kymmenennellä käskyllä ja näyttää keskisormea kontakteille, huoh. Tarpeeksi monen keskeytetyn suorituksen jälkeen päätin, että Hippi EI HAUKU lähdössä enää ja minä en pyytele sitä kymmentä kertaa istumaan. Siksi opettelimme tyystin uudet lähtörutiinit ja kas kummaa, jo alkoi kontaktitkin sujua treeneissä aivan mielettömän hyvin. Huippistreeneissä olemme käyneet kolmen viikon välein ja täytyy sanoa, että tekemisen meininki ja fiilis on ollut aivan loistava! Hippi menee täysiä (mutta hallinnassa) ja välillä on tuntunut, että ihan itseni olen välillä ohjaajana ylittänyt.

Tänään HSKH järjesti kolmosille startin Purinalla. Yksi startti -hyvä mahdollisuus testata uusi lähtörutiini ja kontaktien kisavarmuus. Hitsi, että jännitti, miten tämä kurikuuri/rutiinien muuttaminen ovat vaikuttaneet suoritukseen! No, oma ohjaus oli oikea malliesimerkki siitä, mitä seuraa, kun nopeaa koiraa ohjaa ennakoimatta rataa tarpeeksi hyvin ja -yllätys kyllä- se kerkesi irrota eteenpäin vaikka piti kääntyä :D mutta putki-AA-erottelu sentään hyvin :) Lähtö meni ihan nappiin, rauhallinen ja haukuton. Koiran vauhti oli ihan super! Hylky tuli, ylimääräisiä esteitä suoritettiin muutamakin, mutta Hippi otti kuuliaisena sekä puomin että aan kontaktit! Huippua!

Ehkä vaikea ymmärtää, miten hyvä fiilis voi tulla tästä, mutta olen oikeasti tuskaillut kontaktiasiaa melkoisesti. Tuntui, että kisatilanteessa Hipin kierrokset alkoi olla sitä luokkaa, että kontaktien suorittaminen oli ihan mahdotonta jo sille.  Mulla heräsi epäilys, että ehkä se ei vaan pysty! Hipin kaltainen itsenäinen ja itsepäinen koira ei oo ihan helpoin mahdollinen aina. Nyt tiedän, että se osaa ja pystyy ja että mitä suurin vaikutus on sillä, että se ei pääse lähdössä kettuilemaan mulle sillä haukkuseremoniallaan ja "enpäs istu, istupas" -vedätyksellä. Painan siis vaan sen pepun kylmästi maahan ja ota pannan pois mitään puhumatta. Hipille toimii tällainen tyyli, jossa ei paljoa pyydellä :D Hippi on aika mustavalkoinen koira (hmm. Sehän on muuten oikeastikin mustavalkoinen...).

Jatketaan tästä. Hyvillä mielin ja nyt ehkä luottamusta välillemme kasvattaen...Mikä on kuitenkin avain niihin hyviin suorituksiin.

Tinka nappasi kakkostilan samojen kisojen ykkösluokan hyppyradalla aamulla. Valitettavasti yksi rima tippui, mutta Tinkkiksellähän oli jo hyppyratanolla plakkarissa, joten mitäs pienistä. Ylivoimaisesti nopeimman ajan Tinka oli saanut, mikä ei yllätä ketään, kuka on tämän vesikoirapöljyyden radalla nähnyt...