Tänään Hippi on ollut meillä viikon. Hippi on kotiutunut tosi hyvin, paljon paremmin kuin ikinä olisin uskaltanut toivoa. Parissa päivässä se otti kodin täysin omakseen, eikä itkeskellyt ensimmäisenä yönä ollenkaan. Se on alusta asti nukkunut hyvin ja sikeästi päiväuniaan. Kun Hippi menee nukkumaan, se nukkuu vaikka pommit räjähtelisivät ympärillä -tämä tuli kirjaimellisesti todistettua uudenvuodenaattona. Hippi jatkaa uniaan vaikka meille tulisi vieraita, se herää sitten kun se on ladannut akkunsa :) Hereillä Hippi on tosi leikkisä, villiintyy helposti, hellyydenkipeä ja äärimmäisen sosiaalinen. Se haluaisi moikata kaikkia vastaantulevia ihmisiä. Vieraat se ottaa aina häntä huiskien vastaan. Toivottavasti pysyy tuollaisena! Joskus Hipille iskee olotila, jota nimitämme louskuksi. Lousku tarkoittaa sitä, että sen suu louskuu ja se maistaa hieman kovakouraisesti kaikkea mitä tielle osuu: käsiä, lahkeita, paidan helmaa ym. Silloin Hippi joutuu rauhoittumiskurssille, eli syliin ja pääsee pois kun on rauhallisesti. Lousku kuuluu niihin asioihin, joista yritämme tässä päästä eroon...Muutenki Hipin kanssa panostetaan leikkeihin, jotka eivät niin kovin sitä villitä. Sen se osaa muutenkin :) Tässä kun kerkiämme, niin opetellaan varmasti etsintäleikkejä ym. ajatustyöleikkejä. Tässä yksi kuva louskusta, grrr...
Ollaan tutustuttu tässä viikon aikana omaan pihaan, lähipuistoon, metsään, rantaan ja käyty Hipin synnyinkodin lähimaastoissa lenkkeilemässä isoäiti Nukan ja hoitotätien Nitron ja Merrin kanssa. Bussilla ja ratikalla on matkustettu myös. Hippi nukkuu aina sylissä matkustaettaessa. Se rentoutuu täysin kun pääsee sisälle bussiin. Hyvä ominaisuus täällä kaupungissa!
Parissa kyläpaikassa on vierailtu ja Hippi on ottanut päikkärinsä normaalisti ja valloittanut monia kavereitamme. Hihnassa kulkemista treenataan parhaillaan, se sujuu...No, välillä :) Ongelma on lähinnä siinä, että Hippi on niin leikkisä, että sen mielestä hihna on suuri kaulaan kiinnitetty lelu. Tänään suihkin hihnaan muka pahanmakuista koiran puremisen estoa, mutta kyllä sitä hihnaa silti välillä maisteltiin. Täytyy vissiin laittaa tabascoa tai jotain muuta "pahempaa". Hippi osaa katsoa silmiin ennen kun saa ruokakupin ja istumisen se oppi noin kahdessa minuutissa. Ai niin ja nimensä se tunnistaa jo hyvin. Luoksetuloa harjoitellaan varmemmaksi koko ajan, se kun on niin elintärkeä taito hallita. Tuire Kaimion oppeja suurin piirtein soveltaen näitä pentuharjoituksia on tehty.
Näin viikon jälkeen voi sanoa, että ihana pentu <3 Toki tämä pentuaika teettää töitä ja välillä toivoo, että kunpa se olisi aikuinen ;) Mutta on pentuajassa jotain taianomaistakin...Pentu pomppimassa mustikanvarpujen seassa, jahtaamassa häntäänsä, antamassa suukkoa, nuuhkuttamassa kaikkea uutta ja ihmeellistä...
Tässä muutamia kaverini Tainan ottamia kuvia Hipistä metsäretkellä
Lenkin jälkeen koitti uni