Viisi pientä otusta aloitti elämänsä mahanahan tällä puolen :)

Olin kavereiden kanssa perjantai-iltana syömässä, kun sain Timiltä kotoa tekstarin: "Voikohan se tapahtua jo nyt? Hippi läähättää ja petaa.". Tulin kotiin ja Hipusen synnytysprosessi tosiaan näytti käynnistyneen. No, olin lukenut useista koirakirjoista, että avautumisvaihe saattaa kestää jopa päiviä, joten menimme nukkumaan...Kaikki paitsi Hippi. Se jatkoi petailua ja käveleskelyä pitkin yötä, tosin rauhoittui välillä nukkumaankin. Itsekin nukuin tosi huonosti, kun kuuntelin Hipsun yöllistä hiippailua.

Aamulla Tim lähti auttamaan kaveria muutossa ja jäimme Hipin kanssa kaksin. Se jatkoi läähätystä ja levotonta kuljeskelua. Itse nuokuin sohvalla ja sitten Hippikin tuli viereeen ja nukuimme molemmat pienet päiväunet. Vähän ennen puoltapäivää Hippi alkoi täristä ja olla levoton. Soittelin Petralle ja Petra lupasi lähteä melkein heti avuksi synnytykseen. Vaan H päätti toisin. Se meni pentulaatikkoon ja alkoi ponnistaa ensimmäistä vauvaa pihalle. Soitin Timille, että synnytys näyttäisi alkavan pian ja samassa ensimmäinen vauva tuli ulos maailmaan! Hoin vaan puhelimessa "Nyt se syntyi, nyt se syntyi...". Soitin heti perään Petralle, että ensimmäinen on syntynyt. Kello oli 12.10. Lyhyen puhelun aikana pullahti ulos kaksi seuraavaa pentua, luulen, että ne tulivat kyllä lähes yhtäaikaa. Katsoin kelloa kolmannen pennun kohdalla ja kello oli 12.15. Kolme pentua viiden minuutin sisällä! Yritin pitää näppini erossa koko touhusta, koska Hippi näytti selvästi tietävän, miten toimia. Ja juuri olin Kaimion kirjasta lukenut, että ihmisillä on taipumus useimmiten rynnätä auttamaan liian helposti, mikä vain häiritsee emoa. Nyt maailmassa oli kolme pentua: ensimmäisenä syntynyt ruskea tyttö, jolla oli valkoiset merkit ja kaksi ruskeavalkoista poikaa.

Sitten Hippi piti tunnin lepotauon ja katsellessani pentuja etäämmältä, yhtäkkiä tuli maailmaan pienen pieni musta tyttö. En edes huomannut, että Hippi olisi ponnistanut. Vähän vaan nuoleskeli takapäätään. Tyttö oli todella pieni, ainakin puolet pienempi kuin kolme ennemmin syntynyttä. Se vaikutti vähän vaisulta ja Hippi keskittyi pikaputsauksen jälkeen jo työntämään seuraavaa vauvaa ulos, joten hieroin pikkupentua vähän karhealla pyyhkeellä ja siihen tuli selvästi eloa. Samassa ulkona maailmassa oli myös normaalinkokoinen mustavalkoinen poika. Sitten Hippi rauhoittui ja alkoi hoitelemaan pentuja.

Petra ehti paikalle juuri kun homma oli hanskassa. Punnituksen yhteydessä annoimme pennuille nimet. Tervetuloa maailmaan Green Perry's T-pentue: Totoro (uros, ruskea isoin valkein merkein 280g), Tintin (uros, ruskea isoin valkoisin merkein 210g), Tigger (uros, musta isoin valkoisin merkein 240g), Tinker Bell (narttu, ruskea valkoisin merkein 210g) ja pikkuriikkinen Tiger Lily (narttu, musta valkoisin merkein vain 100g).

Seuraavanakaan yönä en nukkunut hyvin, koska kuuntelin jokaista pientä pennun inahdusta ja pelkäsin varsinkin pikku-Lilyn suhteen. Mutta tänään aamulla kahdeksalta, kun viimein annoin itselleni luvan nousta, Lily oli terhakkaana syömässä muiden sisarustensa kanssa. Ja tänään iso jätti-Totoro yritti työntää pikku-Lilyä pois tissiltä, mutta pikkutyyppi piti tissistä kiinni niin tiukasti, että Totoron oli pakko luovuttaa. Lilyn maha on pullistunut ja se sinnikkäästi työntää itsensä ruokailemaan raosta kuin raosta. On tainnut tulla äitiinsä sisukkuuden suhteen ;)

Ei synnytysstressiä: Hippi ottaa rennosti pari päivää ennen koitosta: