Talutushihna on irti!

Edessä metsä avautuu,

taivaankupu ja puolikuu.

Juoksen eteen ja takaisin,

taakse juoksen ja takaisin,

koko metsän hännällä lakaisin!

 

Olen irti, olen vapaa!

Polku oikeaan, taas palaan,

polku vasempaan ja palaan,

sinun luoksesi juoksen aina,

viuhdon hännälläni ja halaan.

Pysyn keskellä maailmani napaa.

 

Vapaampaa koiraa ei tapaa.

 

-Hannele Huovi-

 

Tuo runo kuvaa jotenkin Hipin elämänasennetta niin hyvin :) Upea kirja muutenkin tuo Karvakorvan runopurkki, mistä runon löysin. Ostin sen kummipojalle joululahjaksi ja ihastuin varsinkin koira-aiheisiin runoihin.

Hipin mahdollinen tiineys etenee yhtä näkymättömästi kuin tähänkin asti. Ei siis mitään ulkoisia merkkejä, ei väsymystä, karvaturpa on täysin entisensä. Tällä viikolla tulee täyteen kolme viikkoa astutuksesta, joten ei kai vielä pitäiskään niin näkyä. Mutta epäilyttää silti :D Ehkä mun täytyy yrittää painostaa Petraa, että viedään Hipu ultraan että saan sielulleni rauhan!