Tänä viikonloppuna kisattiin Purinalla HAU:n omat kisat. Eilen olin ykkös-kakkosluokkien kisoissa työntekijänä ja kylläpäs oli kiireinen päivä. Päivän pelastus oli se, että Tinka ja Laura tekivät aamun ekalla radalla aivan uskomattoman hienon nollan ja siirtyivät kakkosluokkaan kisaamaan loppupäiväksi! Rata oli niin upea, että melkein tippa tuli linssiin (mutta ei tullut, koska hermoilin toimistokiireitä samaan aikaan, enkä kerinnyt hirveästi fiilistelemään). Tinka on mieletön, kyllä niin paras agilitykoira! Rata tässä. Voitte kaikki katsoa aivan pysäyttävän hienon suorituksen. Hipin hieno hieno Tinka-vaavi <3

Tänään sitten oli vuorossa kolmosluokkien kisat ja olin ilmonnut Hipin kahdelle hypärille. Näin siksi, että näissä kisoissa kokeiltiin aivan uutta systeemiä: ohjaajat tutustuivat ensin kahteen rataan peräkkäin, jonka jälkeen molemmat radat myös alkoivat pyöriä. Agirata alkoi aina kymmenen minuuttia ennen hyppyrataa, eli jos osallistui molemmille radoille, niin suoritti kaksi rataa lähes peräkkäin kymmenen minuutin lepotauolla. Onneksi tajusin jo etukäteen, että musta ei tuohon olisi tällä hermorakenteella...Joten siksi vain hypärit tänään ja eipähän tarvinnut jännittää edes niitä kontakteja.

Ensimmäinen rata levisi aivan käteen alusta alkaen. Hylly tuli siitä, että suoran putken jälkeen olisi pitänyt hypätä hyppy takaakiertona, mutta olin niin auttamattomasti Hipistä jäljessä, että suoraanhan se sen hyppäsi. Muutenkin oma liikkuminen oli normaaliakin tahmeampaa ja tuntui, että koira sinkoaa ja kaarrattaa ja ite rämmin siellä perässä. Laura antoi radan jälkeen palautetta, että KÄSKYTÄ sitä koiraa ja LIIKU. Olin kuulemma ihan hiljaa koko ekan radan. Varmaan olin niin paniikissa :D

Toinen hypäri näytti edellistäkin hankalammalta. Taas meinasi hiipiä pieni ahdistus, "tää on liian vaikee meille plaa plaa plaa", mutta jotenkin sisuunnuin ja ennen starttia sain aika hyvin psyykattua itseni määrätietoisemmaksi. Valsseja, valsseja... Onneksi myös päällejuoksuja, jotka meillä toimii aika kivasti. Hippi taipuu huomattavasti heikommin vasemmalle kuin oikealle ja valssatessa etenkin vasemmalle käännöksissä rimat saattaa helpostikin tippua jos oon yhtään myöhässä. Etukäteen mietin, että jos rimat pysyy kannattimissaan, niin ollaan kyllä onnistuttu enemmäin kuin hyvin. Ja niinhän ne pysyi! Oikeastaan ainut varsinainen moka radalla oli (taas) suoran putken jälkeen. Siinä oli lähellä suoraan edessä hyppy, mutta pitikin kääntyä suoraan taaksepäin ja Hippi kävi kieltämättä pelottavan lähellä tuota hyppyä. Mutta kääntyi onneksi viime hetkellä oikeaan suuntaan. Maalissa oli niin hyvä fiilis, hoin Hipille vaan varmaan monta minuuttia "Sairaan hieno koira, sairaan hieno koira!" :) Ja se ON sairaan hieno koira! Eihän me teknisesti mitään kovin taitavia olla (lähinnä minä en ole), mutta Hippi tekee kyllä aina parhaansa ja yrittää parhaansa mukaan ymmärtää, mihin mä sitä ohjaan. En edes uskaltanut ajatella, että oltais voitettu tuo rata, mutta niin vain kävi, että meidän aika oli luokan nopein. Siten saatiin toinen hyppyserti! Nyt saadaan ottaa vastaan seuraava hyppyserti vasta marraskuussa ja silloin Hipin on mahdollista saavuttaa Suomen hyppyvalion arvo. Se, että me ei saada ottaa vastaan sertiä, on kyllä aivan huisia, hih. Erityisen ylpeä tässä sertissä olen siitä, että se tuli oikeasti vaikealta radalta. Oon kai jotenkin alemmuuskompleksinen, kun aina ajattelen sillä tavalla, että no me voitettiin, kun rata oli niin helppo ja muut jotenkin vahingossa epäonnistui. Mutta nyt oikeasti rata oli vaikea ja me selätettiin se!

On ollut tavallaan huojentavaakin todeta itselleen, että olen tosi keskinkertainen ohjaaja. En ole todellakaan kovin kummoinen, mutta kun on jaksanut treenata ja sattuu omistamaan hienon koiran, niin on mahdollista saada hyviäkin tuloksia välillä. Ja olen jotenkin lakannut ruoskimasta itseäni siitä, että valssaan helposti myöhässä tai muuten vaan jäädyn radalla. Siten pystyn nauttimaan tästä harrastuksesta enemmän, kun tavoitteet ei ole katossa ja odotukset omien suoritusteni suhteen eivät ole epärealistiset. Näillä mennään ja nautitaan! Kiva yksityiskohta näistä kisoista oli vielä muuten se, että kaikki meidän keskiviikkoryhmäläiset voittivat jonkun radan: Fläkt, Siisti, Tinka, Hippi ja Bruno :)

Nyt en ole ilmoittanut Hippiä kisoihin, tuntuu, että elämä on ollut aika hektistä ja tarvitsen ihan oikeasti vapaapäiviä välillä. Jonkunlainen tauko on siis suunnitteilla, mutta ainakin toukokuu jatketaan vielä Niinun treeneissä.