Pitkästä aikaa ajattelin omistaa suurimman osan tästä blogimerkinnästä omalle karvakuontalolle, Hipille. Meidän elämä vaan nyt sattuu olemaan aika tasaista ja ei aina niin tapahtumarikasta, että tuntuvat nuo pennut vievät kaiken huomion.

Hipille kuuluu kerrassaan hyvää. Kolmevuotissyntymäpäivä häämöttää ja tuntuu, että mulla on koira parhaassa iässä. Hippi on suorastaan älyttömän helppo ja älyttömän ihana. Ja samalla oma haastava itsensä :) Mulla on kutkuttanut vähän pentukuume, mutta toisaalta Hipissä on koiraa vaikka kolmen edestä ja joskus tuntuu, että aika ei riitä senkään kanssa tarpeeksi puuhastella. Toisaalta toisesta koirasta olisi paljon seuraa ja iloa myös Hipille...No, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, mutta en ainakaan nyt ole pentua etsimässä itselleni.

Agilityn talvikausi alkaa ja pian toivottavasti päästään kisakuntoon. Tokoiltu ei olla sitten yhtään, paitsi eilen vähän tuolla Kaisaniemen kentällä. Mä oon nyt päättänyt, että opetan Hipille hienon seuraamisen, vaikka mikä olis! Sitten me tokoillaan ainakin se eka koulutustunnus vaikka mikä olis! Se on mulle haaste! Nyt se on sanottu ja pakko siis alkaa harjoittelemaan. Vähän oon miettinyt, että pitäiskö tuota rouvaa viedä näyttelyihinkin esille vielä. Toisaalta viime näyttelyreissu oli niin masentava, että en tiiä jaksaako niitä pennejänsä laittaa kalliisiin ilmoittautumismaksuihin. Toisaalta Hip on mielestäni vankistunut aika paljon ja muutenkin hyvässä kunnossa. Että ehkä sitä vois huvin ja harrastuksen vuoksi ensi vuonna kasvattaa vähän turkkia ja käydä kehässä. Mehän ollaan käyty nyt kolmessa näyttelyssä tähän mennessä, että tahti ei tosiaan oo ollu mikään huikea :D Kaks ERIä (toinen Latviasta, siks ei näy Koiranetissä) ja yksi T.

Hippi inhoaa muuten vesisadetta yli kaiken. Sunnuntaina kun avasin autonoven ja pyysin Hipua ulos vesisateeseen, se ei TODELLAKAAN tullut. Hyppäsi etupenkin jalkatilasta takapenkille pakoon, vaikka on yleensä ekana tulossa ulos autosta. Nyt tässä kirjoittelen tätä syysmyrskyn räyhätessä ulkona ja mietin, että taitaa rouva Woodstock tykätä, kun mun on pakko viedä se kohta pissalle! Tuossa se on sikiöasennossa nojatuolissa ehkä maailman tyytyväisimpänä...Siitä tuli mieleeni, että viime yönä heräsin ja oli vähän outo fiilis. Jotain lämmintä oli kyljessäni kiinni. Hipu oli sniikannut itsensä meidän sänkyyn nukkumaan ja näytti NIIN onnelliselta, että en voinut kuin teeskennellä, että en huomannut sitä :) Hippihän ei saa meidän sängyssä nukkua. Vitsi, että mä oon heikko koiranomistaja...

Oon myös vähän mietiskellyt, että jos Hipin pennut todetaan aikanaan terveystarkastuksissa terveiksi ja Hippikin uusintatsekkauksissa ei osoita merkkejä mistään sairauksista, niin taitaa sille toiset vauvat tulla jossain vaiheessa. Ehkä about puolentoista vuoden päästä. Hippi on niin hieno koira, erityisesti luonteeltaan mitä parhain, juuri sellainen kuin mielestäni on harrastus- ja kotikoiralle ihanteellista. Ei stressaa, ei pelkää tai traumatisoidu helposta ja sopeutuu uusiin tilanteisiin nopeasti. Tykkää ihmisistä, ei ole varautunut vieraita kohtaan muttei kuitenkaan nääntävän yli-innokaskaan (enää, pentuna oli). Tulee toimeen koirien kanssa, vaikka tosin onkin vähän komenteleva bitch joskus ;)  Viikonloppuna se juuri sulatti yhden seitsemänvuotiaan koiriapelkäävän sukulaispoikani. Pian oli palloleikit pystyssä näillä kahdella. Tulen aina niin hyvällä mielelle, kun bussissa, junassa, ratikassa tms lapset kysyvät saako Hippiä rapsuttaa  ja oikeasti voi luottaa ihan sataprosenttisesti Hippiin ja sanoa, että rapsuttakaa vaan.

Huh, tulikohan kehuttua omaa koiraa jo tarpeeksi?

Ja joo, ei meillä oo vielä lunta täällä. Tää on ennenjulkaisematon kumminki viime vuoden tammikuulta :)

Tässä toukokuinen otos meiän crazymamasta. Uudempia ois kameralla mutku ei osaa käyttää PC:tä ja pennut söi mun macin johdon päivää ennen ku lähtivät meiltä ja uus maksaa 120 euroa. Mä voisin lähettää hei teille pennunomistajat tilinumeroni ;)

Hipin pennut Tonto ja Tinka ovat menossa marraskuussa pentunäyttelyyn Kaapelitehtaalle. Osallistuvat parikilpailuunkin : ) Hauskaa, pitää mennä yleisöksi kyllä. Tinka käväisi meillä hoidossa ja on se kyllä mahtava tyttö niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Pieni ja hauska, ehkä pikkasen blondin vikaa myös :)