Kuten olen jo aikaisemmin täällä hehkuttanut, tokoryhmäämme saatiin vieraaksi huippuluokan kouluttajia. Viime perjantaina harjoittelimme sitten Pekka Korrin johdolla luoksetuloa ja seuraamista. Saimme loistavia vinkkejä ja ohjeita, taas tietää mitä harjoitella! Meillä oli mukavan pieni ryhmä, vain kolme alo-koirakkoa, joten tunnissa ehti paljon. Pekka kehui Hipissä olevan potkua ja ihaili sen loistavaa keskittymiskykyä. Uskokaa tai älkää, tämä sählä sukanravistelijakepintappajaperro napittaa minua tottistreeneissä silmät innosta loistaen. Se niin NAUTTII kun saa tehdä jotain.
Luoksetulon harjoituksiin päävinkkinä oli se, että ennen kaikkea pyritään vauhdikkaaseen luoksetuloon. Sitä voi harjoitella aina välillä esim. huikkaamalla koiralle käskyn ja lähteä juoksemaan pakoon. Eteenistumista voi treenata erikseenkin ja harvemmin kannattaa treenata vielä edestä sivulletuloa, ainakaan tässä vaiheessa, kun se on vielä vähä "sinnepäin". Jos koira luoksetulossa aina joutuu ohjaajan lähelle tullessaan johonkin sille epäselvään tehtävään, tippuu vauhtia heti pois. Pekka painotti myös vihjesanojen merkitystä, että ennen suoritusta koira jo tietää, mitä liikettä ollaan menossa suorittamaan.
Seuraamisharjoituksissa teimme nk. "imutusharjoituksia", joita on kuulemma hyvä pitää ohjelmistossa jopa evl:n koirilla. Sitten harjoittelimme muutaman askeleen seuraamisia ja sitten lelupalkkausta. Uutta oli minulle ainakin se, että koiran on hyvä myös tietää etukäteen, mitä palkkiota se tavoittelee: makupalaa vai lelua.
Koulutuksessa ainakin minulle selvisi, miten vähän tottelevaisuuskoulutuksesta oikeastaan tiedänkään ja miten paljon on opittavaa. Mutta motivaatio nousi heti, kun sai kunnon vinkkejä ja opastusta! Tällaista koulutusta olemme juuri kaivanneet. Ensi perjantaina jatketaan sitten mm. noutoharjoituksilla. Kivaa!

Viikonloppuna meillä oli tuparit ja vieraita oli varmaankin lähemmäs viisikymmentä. Hippi otti tilanteen todella lunkisti. Vähän hämmästyneen oloinen se oli, mutta kiersi vieraiden rapsuteltavana eikä tilanne ollut suinkaan liian jännittävä ettei olisi voinut heittäytyä selälleen jalat kohti kattoa. Maharapstutusta ei voita mikään!
Eilen sohvalla Hippiä rapsutellessa löimme Hipsun kanssa tassua siitä, että pian niitä pentuja ja hoidetaan niitä sitten yhdessä :)