En tiedä, rakastaako yksikään koira turkin ajelua, mutta allaolevasta kuvasarjasta voi varmasti päätellä, mitä meillä moisesta tuumataan:

Ajatuksen voimalla olen jossain aivan muualla...

Tästä tulikin mieleeni listata asioita, joista Hippi ei pidä. Ollenkaan. Yhtään.

1. Kova vesisade. Jos lenkille on vesisateesta huolimatta lähdettävä, Hippi pysähtelee ensimmäisen sadan metrin aikana monesti ja luo haikeita katseita takaisin kotiovelle. Loppujen lopuksi lenkki ja nuuskuttelu voittavat ja ällötyksestä päästään yli.

2. Takin pukeminen päälle. Superällöä. Eteiseen tullaan hiipien ja hyvin alistuneen oloisena. Namia ei voi ottaa vastaan, koska sehän olisi merkki siitä, että hyväksyisi takin päällepukemisen. Takkikategoriaan kuuluu myös valjaat.

3. Kynsien leikkuu. Ilme on samanlainen kuin ylläolevissa ajelukuvissa ja välillä voi yrittää nykiä tassua, josko emännän ote vahingossa irtoaisi.

4. Korvanputsausaineen tiputtaminen korvaan. Tosi kätevää. Tiputa pari tippaa korvaan ja hiero korvaa -vaha liukenee kuin itsestään. Putsausainepurkin näkeminen aiheuttaa ällöreaktion ja varovaisesti voi hivuttautua paikkaan, josta on vaikeampi saada koiraa kainaloon. Kun toimenpide on ohi, täytyy ravistella tuhat kertaa ja hinkata päätä mattoon 2000 kertaa.

5. Pesu. Jostain kumman syystä kylppäriin kyllä mennään suosiolla pelkällä "suihkuun"-käskyllä. Suihkusta voi kuitenkin yrittää livistää työntämällä kuonolla suihkuverhoa sivuun ja ottamalla "huomaamattomia" askeleita kohti vapautta.

6. Saksanpaimenkoirat. Jostain kumman syystä. Ikinä ei olla yhtään tunnettu, mutta tässä lähellä asuu pari. Hippi kun on yleensä hyvin välinpitämätön vastaantulevia koiria kohtaan, mutta sakemannit saavat aikaan toisinaan syvän kurkku-urinan ja paheksunnan. Kai koirallakin saa olla mielipiteitä!?

Olemme viettäneet rauhallista kotikoiran elämää ja kieltämättä vaihteeksi sekin on ihan virkistävää. Ei aina tarvi olla matkalla jonnekin. Vähän ollaan tokojuttuja muistuteltu (molempien) mieleen, kun ei taas pariin kuukauteen oo tokokärpästä näkynyt. No, liikkeestä maahanmeno on silti mielestäni hyvällä mallilla. Kai mun on hyväksyttävä, että oma intoni tokoon on hyvin vaihteleva ja elettävä sen mukaan. Tarvisin Riitan tyyppisen coachin koko ajan auttamaan ja kannustamaan, pelkkä omatoimitreenaus ei vaan saa mua innostumaan tarpeeksi. No, lienee selvää, mikä on meidän ykköslaji, mutta en silti haluaisi omistautua kokonaan agilitylle, vaikka siltä se pahasti alkaa vaikuttaa...