Tulimme juuri junalla Hipin kanssa Seinäjoelta, jossa olimme sukuloimassa. Iksun haudalle veimme metsästä kanervia ja jäkälää ja teetimme pienen messinkisen kyltin, jossa luki Iksun syntymä- ja kuolinpäivät. Lemmikkieläinten hautausmaa on sitten kaunis paikka! Monet lemmikit olivat kuolleet useita vuosia sitten ja aina vain haudoilla oli tuoreita kasteltuja kukkia. Niin rakkaita ovat nämä otukset meille ihmisille. Tärkeitä elämänkumppaneita.
Hippi käyttäytyi junassa loistavasti, vaikka neljän penkin "loossissa" oli neljä koiraa. Tosin pusuja jakeleva flatti vähän inhotti. "Saakelin kuolaaja", tuumaa Hippi.

Ilmoittauduin juuri syyskuun tokokurssille Hipin kanssa. Munkkiniemessä on semmoinen alo-luokan liikkeitä treenaava neljän kerran kurssi. Siihen mennessä pitää opetella nämä taidot kunnolla: 

         istu, maahan, seiso, lyhyt seuraaminen, lyhyt paikallaolo, hyvä katsekontakti liikkeissä

(lainattu Munkinseudun koirakerhon sivuilta)

Tuommoinen kurssi potkimassa minua treenaamaan on varmasti hyväksi. Muitakin kursseja etsiskelin netistä. Vesikoirien toko varmaankin alkaa taas syksyllä, sinne sitten ainakin.

Nukkuvatko teidän vesikoiranne näin???

Hipillä on aina tapana pitää takajalkoja jotakin vasten: sohvaa, seinää tms. Paakkuuntuisikohan sillä muuten veri jalkoihin :D?

Hipin turkki alkaa olla jo aika pitkä. Liian pitkä minulle ainakin. Täytyy yrittää sinnitellä, näyttelyihinhän ei voi mennä ihan lyhyellä turkilla. Mutta kun tuo karva kerää kaikki risut ja männynkävyt ja tahmaiset siemenet ynnä muut. Onneksi en omista ajelukonetta...Muuten olisi turkki jo "vahingossa" ajeltu ja uusi ihana nahkakoira ryntäilisi pitkin metsiä vapaana kuin taivaan lintu! Täytyy pitää kiva Latvian retki mielessä, kun nyppii kasvillisuutta irti turkista metsäreissujen jälkeen.

Olisi kiva kuulla jotain Hipin sisaruksista! Jos luette tätä, niin pistäkäähän kuulumisia kommentteihin! Santtu-veljeä nähtiin viime viikolla ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Hippi kyllä pistää veljeään aisoihin kunnon murinalla välillä. Ilmeisesti tässä "perroperheessä" naiset vievät ja miehet vikisevät! Santtu on komea herra, värityksensä puolesta hovimestariksikin haukuttu :) Petra the kasvattaja oli nähnyt Hipin ainokaista siskoa Nehviä Kuopiossa ja pentuajan yhdennäköisyys on kuulemma säilynyt ja Nehvikin on iloinen veitikka kuten siskonsakin. Ressun blogista voi lukea yhden veljen kuulumisia: http://www.oseveri.vuodatus.net/

Viikonloppuna tiedossa vesikoiratreffit jälleen. Toivottavasti muistaisin kerrankin ottaa kameran mukaan.