Tervetuloa vierailulle!

Hipsis uudella laiturilla. Nyt kelpaa syödä aamupalaa tällä laiturilla, jota aallot ei keikuta! Hippi tykkää hyppiä laiturilta ja ui jopa bonttoonille ja hyppäsi sieltä uudestaan veteen. Hippi näkee kuvitteellisia kaloja vedessä ja pyydystää niitä haukkuen.

Hipin seurana mökkeilemässä iskän Helmi-parsoni (Green Perry's Quest of Chandra). Helmi on nyt 5kk vanha perustyhmänrohkea ja iloinen parsoni. Hipin kanssa menevät majakkana ja perävaununa koko päivän. Ja illalla uni maittaa. Olisi mielenkiintoista laittaa koiralle joku askelmittari, koska Hippi on ihan koko päivän liikkeellä mökillä. Helmi sentään ottaa pentupäikkäreitään välillä. Hyvin tulevat Hipin kanssa toimeen eikä toisen keppejäkään tarvinnut enää niin paljon kadehtia, kun tutustuivat koko ajan paremmin. Välillä Hippiä ärsyttää, kun pentu pomppii naamalle, mutta yllättävänkin kärsivällinen Hippi on ollut! Ihan oon ollut yllättynyt, kuinka järkevää aikuisen koiran esimerkkiä Hippi on näyttänyt. Hippi kyllä niin nauttii mökkielämästä ja lisäsin Hipin ruoka-annostakin, koska liikkuu niin hulluna mökillä. Lisäksi kävin Hipin kanssa vielä juoksemassa 5km lenkin. Omat polvetkaan ei kipeytyneet, kun saa juosta hiekkatiellä.

Helmi-Orvokki lukemassa kirjaa mun kanssa sohvalla. Helmi aloitti eilen pentukoulun :) Helmi näyttää näissä kuvissa ihan kokonaan valkoiselta, vaikka ei ole. Silmän ympärillä on ruskea laikku, joka on kyllä tosi vaaleanruskea. Kännykuva vaan ei tuota ruskeaa oikein havaitse.

Uusi terassi valmistuu iskän näppärin kätösin. Kyllä kelepaa! Tänään lähdetään Hipin kanssa piipahtamaan Helsinkiin ja Timin kanssa käväistään viikonloppu Berliinissä. Sitten pikapikaa takaisin Yarpalla mökkielämästä nauttimaan. Kivaa, kun Timkin on lomalla ja pääsee mökille grillailemaan ja relaamaan. 

Nyt pidetään sitten heinäkuu taukoa. Ens viikolle oli jo yks agilityjuttu sovittu, jota en viitti perua muiden osallistujien takia, mutta se on ihan ainut juttu mitä tehdään. Tämä tauon pitäminen on vaan siirtynyt, kun innostuin niin, kun saatiin tupla ja voitto ja pari muutakin nollaa. Huomaan silti, että kaipaan itse agilitysta totaalivapaata ja ihan varmasti kaipaa koirakin. Uskon, että toi puremisjuttu esimerkiksi vaan johtuu siitä, että koira huutaa taukoa. Vähän huono omatuntokin itse asiassa, että ei oikeesti pidetty tätä taukoa ennemmin. Ahne ja typerä minä. Onhan heinäkuu huono aika pitää taukoa, kun kisoja on ja ilmat on hyvät. Mutta kun en kisavuottani tän kummemmin tajunnut suunnitella, niin näin nyt on. Elokuussa jatketaan Niinulla ja kisoja sitten joskus myöhemmin. Uskon, että tauko tekee meille niiiiiiiiiiiiin hyvää. Ens viikolla lähdetään Berliiniin ja sitten mökkeilemään. Hippi pääsee fyssarille ja vaan olemaan ja lenkkeilemään. 

Eli "arvokisasaldona" viisi nollaa, sisältäen tuplanollan ja voiton. Jopa kaksi voittoa. Sinänsä ei harmita, ettei päästä karsintoihin mukaan, tällä nollavarmuudella voi sanoa, että salama ei yleensä iske kahta kertaa samaan paikkaan ;) Innostuinpa nyt vain yrittämään puolitosissani, kun osa kisoista meni niin nappiin.

Hyvää kesää ja toivottavasti kesälomaa kaikille! Ehkä karsinnoissa olen yleisössä kumminkin!

Rata menikin aika kivasti! Sen enempää siitä sepustamatta, tässä on rata videolla. Onneksi Emppu oli sen kuvannut. Kiitos! Tällä suorituksella olimme kovassa seurassa (SM-mitalisteja sun muita maailmanmestareita) tosin vasta seitsemänsiä, mutta eipä se oikeastaan jäänyt harmittamaan. Ja kun katson tuon radan, olen hirmuisen tyytyväinen. Nollalla maaliin ja aika -5,79. Näen kurveja, jotka ois voinu nipistää ja kohtia, joissa omalla ruhollani jarrutan koiran menemistä, mutta mitä siitä. Monta nollan tehnyttä koirakkoa jäi silti meidän taakse, ratavirheettömiä suorituksia oli nimittäin 18kpl. Osallistujiakin oli 41. Nuo huippuohjaajat nyt vaan on huippuja ja meillä on siihen vielä kovasti ja kilometritolkulla matkaa. Mutta Hippiä oli ihana ohjata tuolla radalla, kun se meni just niinku ohjasin. Haukkuuhan se tossakin vielä, mutta enemmänkin haukkuu innosta, kuin räkyttäis mulle, kuten eka radalla.

Oon miettinyt tätä meidän kisauraa nyt viimeisen vuoden oikein urakalla. Mihinkään muuhun ei oo keskitytty kuin kontakteihin. Mitään muuta en ikinä mietikään. Ja mikä on lopputulos niistä lukemattomista hylyistä, joita ollaan otettu, kun Hippi karkaa kontaktilta ennen aikojaan? Se, että oikeastaan mikään ei oo ihan ratkaisevasti muuttunut. Paitsi treeneissä, joissa Hippi tekee tarkkaa työtä. Kisoissa ei kuitenkaan saada aikaan vastaavanlaista. Tästä ei tietenkään voi syyttää kuin sitä, että Hipin agilityura alkoi ihan harrastelusta. Ei minkäänlaista suunnitelmaa, miten opettaisin kontaktit. Ei minkäänlaista tietoa, miten kontaktit ylipäänsä opetetaan. Ja jos rehellisesti sanotaan, kun aloitin Hipin kanssa agilityn, olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta, eikä mua tosiaankaan edes kiinnostanut, millä tavalla koira jonkun puomin tai "vastaavan" suorittaa. Just ja just jaksoin rehautua kerran viikossa treeneihin, että koira sai jotain aktiviteettia itselleen. Kyllähän alkeiskurssilla varmasti kerrottiin, miten kontakteja kannattaisi lähteä opettamaan. Mutta se jäi muiden asioiden jalkoihin. Ja sitten me mentiin kisaamaankin, kunnes jossain vaiheessa tajusin agilitysta taas innostuessani, että hitto näille kontakteillehan on tehtävä jotain. Ja sitten otettiin selvää, miten näitä nyt pitäisi harjoitella ja hyväthän ne nyt onkin -treeneissä. Kisoissa...No, ne on mitä on. Toisinaan hyvät, mutta useimmiten Hippi on kuin tulisilla hiilillä eikä tosiaankaan kestä valsseja edessä tai persjättöjä tai kunnon ohijuoksuja. Ja mä oon suoraan sanoen kyllästynyt kisoissa aina miettimään vain noita kontakteja ja sitä, mitä teen, jos Hippi lähtee mun liikkeen mukaan. Laitan sen maahan, lähden pois, lopetan radan. Ja kun se ei vaikuta tuohon koiraan yhtään. Ei Hippi ota itseensä mistään. Ei sen maailmaa hetkauta karjaisut tai vaikka pamauttaisin sitä raamatulla päähän :D Tai vaikka se joutuu keskeyttämään rakastamansa agilityn tekemisen. Se nyt ei vaan ole koira, joka ottaisi itseensä yhtään mistään (paitsi eläinlääkärin piikistä. Ehkä joku tuttu eläinlääkäri voisi tulla rokottamaan sen joka kerta, kun se vapauttaa itse itsensä kontaktilta). Hipin kanssa on tosi vaikea korjata jotain, mitä se ei ole alusta asti oppinut oikein. Kontaktivirheitä ei olla tehty edes ensimmäisissä kisoissa, eikä Hipin tapa olekaan loikata ylhäältä alas. Mutta se nyt ei vaan jaksa odottaa minua ja minun vapautuksiani aina. Toisinaan jaksaa, toisinaan ei. Ja on todella masentavaa, kun muu rata kulkee hyvin ja sitten joudutaankin lopettamaan kesken, kun Hippi ei taaskaan malta pysyä siellä kontaktilla. Ja lopettaisin oikeasti vaikka miljoona rataa kesken, jos olisin huomannut sen edes jollain tavalla vaikuttavan Hippiin. Ja senkin huomaan, että kun on ollut kisoja, joissa on pitänyt Hippiä kauemman kontakteilla niin sitten kun yhden kerran sen vapautan vikkelästi kontaktilta, niin se yrittää varastaa seuraavat kymmenen :D Rakas koirani, niin ihana, mutta myös niin rasittava.

Ollaan taatusti treenattu hyvissä opeissa nyt ja saatu ihan parhaat vinkit kontakteiden harjoitteluun. On lisätty häiriöitä ja on treenattu kotona laudalla ja vaikka mitä. Ja ihan varmasti jatketaan samalla tavalla eteenpäin. Mutta kisoissa mun täytyy varmaan oppia elämään sen asian kanssa, että edestäleikkailemalla tms saan todennäköisesti koiran perääni. Mikä on suunnattoman ärsyttävää, koska oon nyt lajiin hurahdettuani tajunnut, millaiset kontaktit haluaisin koiralleni ja ottaa pattiin, että joudun tinkimään jostain. Mutta Hippi on pian kuusivuotias ja mun motivaatio ei riitä kisaamaan sillä tavalla, että joka toisella kerralla kusahdetaan samaan ongelmaan. Tässä asiassa tuntuu vähän siltä, että vanha koira ei opi uusia temppuja, vaikka muuten vastustankin tuota sanontaa :D Ei meillä ole enää kovin montaa kisavuotta edessä. Ehkä kaksi? Kahden vuoden päästä Hippi on kahdeksanvuotias ja se ei rakenteeltaan ole ehkä maailman kestävin (pitkä selkä ja lanneselkä jumittaa helposti). Tämä tekee kipeää jopa kirjoittaa, mutta näin se nyt on, että kisailon säilyttämisen takia me tingitään tästä nyt sitten hieman. Mikä tarkoittaa sitä, että Hippi saa hyvin pitkälle luvan kisoissa jatkaa eteenpäin, kun se tassut osuvat maahan. Toinen vaihtoehto on nimittäin sitten lopettaa kisaaminen ihan kokonaan, mikä ei kyllä oikeastaan edes ole mikään vaihtoehto. Ja pliis, älkää laittako mitään treenivinkkejä mulle, todennäköisesti ollaan jo sillä(kin) tavalla treenattu. Se on se meidän tuleva koiranpentu (joka tulee ensi vuonna!!!), jonka kanssa kaikki tehdään Right From The Start. Hipin kanssa koitetaan nyt nauttia harrastuksesta ja kisaamisesta ja katsotaan, mihin meidän rahkeemme riittävät.

Kännykuva Hipistä ja Purina Openista voitetusta frisbeestä.

Mun Pureva Espanjalaiseni.

-Hippi on hakenut hienosti umpikulmat pujottelussa. Ollaan siis harjoiteltu niin, että olen mennyt Hipin kanssa vaikeaan kulmaan ja pitänyt siitä kiinni ja hokenut "Missä kepit?". Kun katsoo oikeaan suuntaan, oon vaan päästänyt pannasta irti ja pelkällä käskyllä Hippi on saanut hakea pujottelun alun. Ei kertaakaan väärään väliin, vaikka ollaan oikeasti tehty vaikeita! Etupalkkaa oon pitänyt keppien päässä, mutta piilossa (esim. pituuden osan takana). Hippihän alkaa hiipiä matalaa bortsuhiipimistä, jos lelu on näkyvillä. Ollaan otettu max. kolme toistoa per treeni ja jokainen toisto on ollut edellistä huomattavasti vaikeampi.

-Puomin itsenäistä kontaktia ollaan treenattu lähinnä pelkällä alastulolla, niin että nostan Hipin alasmenon yläpäähän ja jään itse siihen. Kun Hippi on 2on 2off -asennossa, oon heittänyt lelun tai namin eteen ja vapauttanut käskyllä sitten nopeasti. Tässä huomio on, että lelun kanssa Hipin on paljon vaikeampi keskittyä! Helposti alkaa tuijottamaan ja hiipimään, mutta mielentila tulee kiihkeämmäksi, mikä on hyvä! Kerran käytiin myös Lauran kanssa treenaamassa niin, että otettiin koko puomia ja Laura heitti lelun, kun Hippi oli oikeassa paikassa (ite jäin jälkeen). Tässä oli ongelmana se, että Hippi tekee ihan täydelliset suoritukset, koska tietää, että Laura palkkaa sen, kun näkee, että annan pallon Lauralle. Siksi tehtiin muutama kerta niin, että Laura olikin vähän "piilossa". Tästä Hippi hieman hämmentyi ja meni kyllä oikeaan paikkaan mutta pää pyöri väkkyrään ja etsi Lauraa :D Täytyy jatkaa tätä tosi erilaisilla variaatioilla, niin, että Hippi ei todellakaan tiedä, missä palkkaaja on, eikä näe, että annan palkkaa kenellekään. Hippi pirulainen on niin ovela.

-Okseria ollaan otettu ihan pari kertaa muutamasta kulmasta -no problem

- Kontakti-putki -erottelua pari kertaa pelkällä käskyllä kontaktin etsimistä. Ei voi olettaakaan, että osaisi parin toiston jälkeen. Jatketaan tästä.

Eilen oltiin kesäkauden vipoissa yhteistreeneissä ja Ville oli tehnyt meille SM-kisojen radoista kootun radan. Menin sen sekä Hipillä että Tinkalla, koska Laura oli rampana. Hipin kanssa harjoiteltavaksi valsseja muurille (ottaa helposti vauhtia palikoista), takaaleikkaus suoralle putkelle ja valsseja kontakteille. Meinasi lähteä joka kerta kontaktilta valssiin mukaan ilman vapautussanaa. Onhan se vaikeaa, mutta elämä on. Ei olla näitä nyt treenattu pitkiin aikoihin, kun ollaan vaan tuota itsenäistä kontaktisuoritusta vahvistettu, joten Hippi oli todella tulisilla hiilillä lähtemässä liikkeeseen mukaan! Tinka ei aluksi meinannut ollenkaan toipua siitä, että Laura meni toimistoon istumaan meidän treenin ajaksi. Tinkahan on tosi Laura-fani, eikä Lauran läsnäollessa todellakaan suostu tekemään edes rakastamaansa agilitya kenenkään muun kanssa. Lopulta kuitenkin agility voitti ja saatiin tehtyä hieno suoritus yhdessä! Tinkan ohjaaminen ei ollut niin hirveän erilaista kuin Hipin, mutta muutama huomio jäi näppeihin verrattuna Hippiin: Tinka irtoaa putkiin paljon helpommin kuin Hippi mutta Hippi osaa paremmin esim. välistävetojen "merkkaukset" eikä vaadi niin paljon duunia ohjaajalta tullakseen esteen toiselle puolelle. Molemmat ihan huippukoiria <3

1. Umpikulmia kepeille. Sitä kun ajattelee, että avokulma on "the juttu", niin umpikulmat jää vähälle huomiolle. Ja sen kyllä huomaa.

2. Sitä yksin etenemistä puomin kontaktille. Me treenataan tätä maailman tappiin, mutta periksi ei anneta :) Treenitilanteissa toisinaan onnistuu jo tosi itsenäisetkin kontaktit, mutta kisoissa Hippi kyllä tapittaa mua tosi tiiviisti.

3. Okseri. Ei olla oikeastaan ikinä treenattu okseria. Se nyt vaan on aina joskus ollut radalla. Aika usein Hip katsoo vaan okserin ensimmäistä rimaa ja tiedätte kyllä, mitä se tarkoittaa.

4. Umpikulmia putkiin. Hippi löytää ne kyllä, mutta vauhti hidastuu luvattoman paljon matkalla. Oliskohan vähän epävarma kummiskin.

5. Sitä, että Hippi ihan oikeasti ymmärtää, mitä tarkoittaa "Kiipee". Että vaikka olisi tuhat putkea kontaktiesteen ympärillä, niin valitsisi pelkästä käskystä kiipeämisen.

Siinä vois olla vaikka tämän kesäloman treenilista. Nyt ollaan käyty koko talvi vain ohjatuissa treeneissä ja niissä kyllä on painottunut ohjaajan taitojen treenaaminen huomattavasti. Aina on saatu kotiläksyjä koirankin taitojen kartuttamiseksi, mutta eipä olla ehditty niitä käydä itsenäisesti treenaamassa. Nyt ollaan oltu kaksi viikkoa treenilomalla ja ajattelin, että tänään voisin kaasuttaa autolla Purinan pihaan ja ottaa muutaman näistä kesähaasteista ohjelmaan. Ja kyllä, meillä on siis nykyään auto! Viimeisen vuoden oon todella tuskaillut julkisilla kulkemista koiran kanssa ja nyt kun työpaikka vaihtuu Espooseen, niin oli vihdoin "oikea" syy hankkia auto. Enää Purinalla käynti ei vie kolmea tuntia, joten on hieman helpompi käydä harjoittelemassa itsekseen. Ja voi mennä niihin kilpailuihin, joihin haluaa, eikä niihin, mihin saa kyydin. Joten, saanko esitellä...TITTIDII:

Hippimobiili eli Toyota Yaris "Yarppa"

Toinen rata Allan Matsonin agilityrata. Aluksi näytti aika epäloogiselta, mutta kyllä siihen otteen sai tutustumisessa kumminkin. Keppien jälkeen tein persjätön liian myöhään ja Hippi ei ehkä ehtinyt huomata, että seuraava este olikin okseri ja sen rima tippui. Ajattelin, että nyt sitten treenataan kontaktiesteitä. Keinulla pysyi hyvin, samoin a-esteellä, mut maltti sitten loppui Hipiltä puomilla. No, käskin koiran maahan ja kävellen pois radalta. Harmi! Näitä näköjään kisatilanteissa aina välillä meillä tulee, treeneissä ei koskaan. Täytyy vaan pitää mieli kirkkaana, että mitä teen, jos Hippi yrittää luistaa. Ja täytyy vaan jatkaa 2 on 2 off -paikan vahvistamista, ikuisesti, aina ja forever. Muuten olin erittäin tyytyväinen yhteistyöhön Hipin kanssa, omaan suoritukseen en ehkä ihan niin tyytyväinen. Okserin rimaa lukuunottamatta rimat pysyi ylhäällä (mental note: Okseria on harjoiteltu aika vähän...), lähdöt piti hyvin, Hippi hyvin kuulolla ja kontaktit tuota yhtä typerää puomia lukuunottamatta ok. Itse voisin edetä kontakteilla paremmin, himmaan vieläkin jotenkin erilailla kuin treeneissä ja tuohan voi olla se syy, mikä hermostuttaa Hippiä. Huijari-Hipu

Kolme nollaa siis uupuu karsintanollista ja aika käy vähiin. Muutamat kisat aiotaan kesäkuussa ottaa ja siirretään taukoa heinäkuuhun (Hip pääsee isin mökille lomalle taas). Kolme nollaa on yhtä aikaa niin vähän, mutta kumminkin niin paljon! Kaduttaisi ehkä myöhemmin, jos nyt en edes yrittäisi.