Hippi Kukka Woodstock

Täytyy välillä kirjoitella joitain treeniajatuksia tänne ylös, etten unohda kaikkea, mitä mielessä pyörii. Ollaan nyt käyty Niinun ryhmässä pari kuukautta ja kurssia on kaksi kertaa jäljellä, mutta onneksi heti perään alkaa uusi kurssi . Tuntuu, että tällä kurssilla ollaan nyt "asian ytimessä". Suurin ongelma ohjauksessani on edelleen liikkeellelähdöt. Hipin kanssahan ei voi juosta kilpaa, eikä kannata. Lähtemällä oikeaan aikaan liikkeelle ohjauksessa ei edes ole mikään kiire. Pitää vaan uskaltaa irrottaa ja luottaa ja kyllä mä välillä oon jo ihan hyväkin :) Mutta kyllä ne on syvällä ne omat tavat, niin sitä vaan odottelee tai saattelee välillä estevarmaa ja irtoavaa koiraa. 

Käytiin myös Turussa (vai Piikkiössä vai Kaarinassa?) Noora Keskievarin kurssilla oppimassa uusia juttuja. Harjoiteltiin nosto (jota myös jaakkokyykyksi kutsuttiin :)). En tiedä miksi, mutta okserin rima lensi tuolla Purina Centerillä Hipiltä muutamia kertoja. Hyppäsi ihan taaimmaista rimaa päin, katsoi siis vain sitä ensimmäistä rimaa. Missään muualla ei sen suhteen ole ollut ongelmia. Tänäänkin Satulinnassa oli radalla okseri vähän vastaavalla pätkällä radalla, eikä meinannutkaan tippua. 

Viime viikonloppuna treenasimme Niinun ja Satu Hillin opastuksella ennakoivia valsseja ja voi damn...että osaa olla hankalaa niiden ajoitusten kanssa! Kuivaharjoitteluna sujuu, mutta kun siihen lisätään koira, niin asiat mutkistuvat huomattavasti. No, onneksi saimme muutamia onnistuneita pätkiä luomaan toivoa tulevaisuudesta. Kurssilla opin ainakin sen, että hirrvittävän huonosti agilityohjaajat osaavat valssata! 

Harjoituslistalle myös kertausharjoituksia erityisesti seuravista asioista:

-puomin kontakti niin, että jättäydyn jälkeen

-kepit sivuttaisetäisyyllä niin, että jättäydyn jälkeen

Tullut vähän kuin vahingossa harjoiteltua hirveästi ohijuoksuja sekä kepeillä että kontakteilla. Ja hirveän vähän mitään muuta ollaan harjoiteltu noilla esteillä. Oikeastaan aika vähän on muutenkin jäänyt aikaa käydä itsenäisesti treenaamassa ja kehitämässä koiran taitoja. Talvella tää bussimatkustus ei oikein maistu...EI saa kyllä unohtaa ylläpitää koiran taitoja, vaikka kyllä meillä se suurin kompastus on ehdottomasti ohjaajan taidot! 

 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: Tässä tulevat Pohjanmaan reissun joulukuvat!

Kieli keskellä suuta...

Vielä vähän korjataan.

Joulutontun kiinteä katse kinkkuun.

Hippi avaamassa omaa joulupakettiaan.

Huomatkaa katseen intensiivisyys :)

Wow, mitä täältä tuleekaan!

Wuhuu, siankorvia!

Tammikuussa teimme iskän ja Timin kanssa uuden lautalattian makuuhuoneeseen. Hippiä ei jaksanut remontti paljoa kiinnostaa:

"Just jåå"

Otanpa päikkärit, kun sänkykin on sopivasti siirretty tänne olkkariin (ja pää tyynyllä tie-tys-ti!).

Yleensä ollaan taukoiltu juoksujen ajan, mutta nyt osui juoksut sellaiseen kurssisumaan, että ollaan ensimmäisen kerran "uran" aikana harrastettu pöksyagia. Ei tunnu Hippiä pöksyt haittaavan. Tammikuun kisat jäävät nyt sitten kumminkin kisaamatta, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Ei tää talvi nyt muutenkaan mitään herkullisinta kisa-aikaa oo. Tähtäämme BATin kisoihin helmikuussa. 

Vuosi vaihtui eilen hyvän ruoan ja juomien merkeissä Lauran ja Mikan luona. Raketit paukkuivat kovasti jo seiskan maissa, kun olimme matkalla kyläilemään, mutta onneksi Hippi ei kiinnittänyt paukkeeseen juurikaan huomiota. Vuoden vaihtuessa koirat olivat sisällä, eikä Tinkaa ja Hippiä kumpaakaan rakettien räiskyminen haitannut.

Joulu vietettiin Pohjanmaalla leppoisaa elämää viettäen. Paljon vapaana ulkoilua ja rapsuttavia sukulaisia. Hippi sai joulupaketeistaan siankorvia, pallon ja sammakkolelun. Syötävä lahja taisi olla rouvan suosikki. Takaisin tultiin Nokian kautta, jossa siskon lapset leikkivät Hipin kanssa piiloleikkejä. Takaisin Helsinkiin saavuttuamme lähdettiin miltei samantien Niinun treeneihin. Treenilistalle voisi lisätä puomin kontaktin ottamisen suoraan, vaikka puomilta käännyttäisiin 90 astetta ja minä en tule alastulon alkukohtaa pidemmälle. Hippi meinasi, että on paljon kätevämpi oikaista tassut 2on 2offiin siihen puomin sivulle. Niinu laittoi siivekkeen avuksi ja saatiin onnistuneet suoritukset. Täytyy myöntää, että aika vähän ollaan ehditty tuota treenata. Ei olla juurikaan käyty treenaamassa itseksemme nyt, kun ohjattuja treenejä on ollut nyt paljon. Treenilista sen kun kasvaa...:D Edelleen mun valssit on epämääräisiä, ei auta kun treenata niitä itsekseen.

Huomenna mennään taas Niinulle ja perjantaina Vainion Jouni pitää lisäkoulutusta Purinalla. Kisaamaan mennään varmaankin uudelle Vuokkoset Areenalle 22.1. jos juoksu suo, sillä odottelin Hipin juoksun alkua jo joululomalle. Mutta ei se mitään juoksua meinaakaan, vaikka on haistellut supersuperpaljon lenkeillä jo pari kuukautta. Tavoitteena jatkaa hyvällä meiningillä ja luottaa koiraan. Kyllä se on nyt treeneissä nähty, että Hippi toimii hyvin, vaikka ohjaus ei aina toimisikaan...Useammin kun kerran olen kuullut  "Noo, siinä ohjauksessa on vieläkin  hiomisen varaa, mutta koira menee kyllä oikein". Mikä tietysti ei ole mikään ylpeilyn aihe minulle, mutta pisteet Hipille. Täytyy kyllä sanoa, että itse en opi mitään "tuosta vaan", vaan kaikki mitä osaan, oon opetellut ja vääntänyt, opetellut ja vääntänyt. Toivotaan, että tänäkin vuonna vääntäminen palkitaan yhtä mukavin tuloksin, kun viime vuonna. Nuo viime vuoden onnistumiset peittoaa niin satanolla kaikki ne pieleen menneet kisaradat ja tuskahyllyt. Eihän niitä epäonnistumisia enää edes muista! Toivon, että samalla tavalla tänä vuonna päästään epäonnistumisista yli ja nautitaan niistä onnistumisen hetkistä, joita toivottavasti tulee!

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!

Yleisesti meidän treenit kulkevat nykyään hyvin ja ovat täynnä onnistumista ja oppimista. Mutta joskus...Voi tuska, mitkä treenit eilen! Tuntui, että jokainen käännös suurin piirtein epäonnistui :D Eikä nyt voi oikein syyttää koiraa. En tiedä, oonko niin loman tarpeessa, että vaikka yritin ja yritin, niin olin vaan jotenkin hidas ja reaktiokykyni oli ehkä nollan luokkaa. Sitten takuttiin A-esteen jälkeistä takaaleikkausta. Oon ilmeisesti palkannut Hippiä kontaktilta niin paljon suoraan eteenpäin, että se lähti kuin tykinkuula aina vapautuksesta suoraan eteenpäin hypylle eikä reagoinut millään tavalla mun ohjausyrityksiin. Kuten Niinukin sanoi, onhan se hyvä, että fokus on eteenpäin, mutta aika vääntämiseksi meni, että se tuli mukaan takaaleikkaukseen.

Ai niin, yksi hassu juttu täytyy kirjoittaa tänne muistiin. Sain eilen puhelinsoiton oudosta numerosta ja melkein jo ehdin sanoa puhelimeen, että "En osta mitään". Mutta se olikin ASB-lehdestä. Halusivat mun kuvan seuraavaan lehteen, koska Hipin sertinolla oli kuulemma supermiinustulos. En ole lukenut ASB:ta sitten ysikytluvun ja yllätyksestä mykistyneenä en edes tajunnut kysyä, mitä se tarkoittaa. Tiedustelin sitten sitä samalla, kun lähetin pärstäkuvani sähköpostilla ja sain vastauksen: supermiinus on voittonolla yli 25 koiran luokassa ja ajan pitää olla kaikkein nopein koko luokassa (myös nopeampi kuin virhepisteellisten). Että sellainenkin sitten :)

Maanantaina vielä treenataan Niinun opeissa ja sitten joululomalle! Voi, kun tulisi nyt lunta! Oon niin kypsänä tähän pimeyteen ja vesisateeseen! Kurjista ilmoista huolimatta toivotamme kaikille blogin lukijoille

Rauhallista ja Tunnelmallista Joulua!