Lueskelin yksi kaunis päivä tässä Lemmikkipalstoja ja siellä kyseltiin ihmisiltä inhokki-ilmauksia. Yllättäen niistä suurin osa liittyi koiriin ja mun täytyy myöntää, että inhonväristykset kulkee mun selkänahkaa pitkin joka kerta, kun joku..

...käyttää pennuista nimitystä "penne" tai "penneli"

...kutsuu koiranäyttelyitä "näytelmiksi"

...sanoo agilitya "agiliidoksi" tai "liitämiseksi" (aksa ei herätä yhtä suuria tunteita jostain syystä)

Oi miksi, oi miksi?!

Mä jo kerran tänne lurittelin pitkät pätkät ja painoin sitten onnellisena tuota "palaa tallentamatta" -nappia...

No, kylmyys vaivaa Suomea ja olemmekin lenkkeilleet emäntä sen verran topattuna, että hyvä kun polvi on enää taipunut :) Hippiä ei niinkään kylmyys haittaa. Toki sillä on takki päällä ja vähän kinttujansa välillä nostelee, mutta muuten viilettää entiseen malliin. Hippi muuten jostain kumman syystä VIHAA takin laittamista. Kun lähdetään lenkille, se tulee eteiseen luimu ilme päällään ja varmaankin ajattelee "ei pliis takkia eiiii...". Ja sitten kun mun käsi vähänkin lähestyy sen punaista palttoota, se tekee u-käännöksen olkkariin. Olen hieman yrittänyt lieventää tuota takki-inhoa tarjoamalla Hipille aina namia, kun se pujottaa päänsä takin kaula-aukosta, mutta eihän rouva kerta kaikkiaan kykene syömään, kun on niin oksennuksen partaalla takin vuoksi. Kun takki on päällä, ei se menoa enää haittaa eikä takin poisottaminen ole mikään episodi. Ties miksi niin kovan inhon on saanut kehitettyä, mitään ikävää takin kanssa ei ole koskaan tapahtunut :/

Kylmyyden vuoksi agitreenaus on ollut aika vähäistä. Perjantaina käväistiin treeneissä, joita ei oikeastaan edes ollut, koska oli niin kylmä. No, lämmiteltiin 45 minuuttia ja sitten vähän keinua ja pujottelua mentiin. Molemmat alkavat sujua kohtuullisen hyvin. Viikolla en ole viitsinyt lähteä harjoittelemaan, vähän liikaa mulle se bussien odottelu näillä säillä...Saa nähdä, onko meillä huomenna treenit. Ajattelin mennä ainakin käymään ellei nyt vielä pakkanen ylly hurjemmaksi. Harmi, kun olin ajatellut nyt oikein tehotreenata, että päästäisiin ystävänpäiväkisoihin, mutta saa nähdä...

No, kun kerran tuli kirjattua noita tavoitteita, niin tuumasta toimeen -ilmoitin Hipin ja itseni parille aksakurssille Sporttikoirahalliin. Molemmat ovat parin tunnin lauantaikursseja ja keskittyvät ohjaustekniikoihin.

Tottiskurssilla sunnuntaina olin vielä aikamoisessa jet lagissa mutta Hippiä se ei haitannut, sillä se oli intoa täynnä. Seuraamisessa (minkä olen ajatellut olevan meidän heikko kohta) sai hirmusti kehuja, kun näytettiin pieni pätkä. Sitten harjoiteltiin ruutua ja kaukokäskyjä, molempien alkeet mama H hoksas nuin vain. (Ja tähän väliin huomautus: aina kadehdin niitä bloggaajia, jotka jaksavat kirjoittaa yksityiskohtaisesti miten harjoitus oli tarkoitus mennä ja miten se meni, minä en siihen pysty.)

No, jokatapauksessa tällä hetkellä mulla on kauhea morkkis siitä, että miksi mä en ole vielä Hipin kanssa kilpaillut agilityssa ja miksi me ei olla jo tyyliin tottelevaisuusvalioita. Miksi me harjoitellaan niin vähän ja miksi muut koiranomistajat on niin ahkeria, että tittelit vaan lisääntyy ja meillä tuntuu vaan lähtevän kohta kirjaimia nimestä pois :) Vaikka mä yritän vakuuttaa itselleni, että mulla on tyytyväinen, iloinen koira, jonka kanssa puuhaillaan kyllä kaikenlaista, eikä se titteleistä tai menestyksestä ymmärrä tuon taivaallista. SILTI mä ajattelen, että mun jotenki pitäis ja pitäis pitäis ja pitäis. Miten tällaisesta pääsee eroon? Haluaisin vaan nauttia koirasta ja koiraharrastuksista mutta en osaa. Ehkä mussa on joku sisäinen kilpailija, joka tyydyttyy vasta kun me päästään starttaamaan siellä ykkösluokassa. Miksi se Purina on niin hankalan matkan päässä, ettei sinne voi piipahtaa joka päivä ja miksei meillä ole autoa?

Vastaukset tiedän itsekin.

T-pentueen näyttelymenestys jatkui oikein mukavalla tavalla, kun Tikru, Totoro ja Pipsa pistäytyivät tuomarin katsastettavana Kajaanin kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Kaikki kolme saivat erinomaisen ja olivat käyttäytyneet tuomarin käsittelyssä oikein hyvin! Hyvä teeläiset ja omistajat :) Tuomarina oli Tino Pehar.

Tuomari tuumasi Tikrusta seuraavaa:

10 months old. Good proportions. Good head and expression. Should have stronger back! Correct angulation in front. Has slightly cowchocks behind. Good movement and coatquality.

JUN ERI JUK 3

Totorosta taas oli tätä mieltä:

"Ikä 10kk, hyvä ulkomuoto ja olemus, keskivahva luusto, oikenlainen pää ja tyypilliset korvat. Oikeanlainen päälinja ja hännän kiinnittyminen. Hyvät liikkeet ja hyvät kulmaukset. Hyvä turkinlaatu."

JUN ERI JUK 4

Pippuri-Pipsasta tuomari tuumasi:

10 months old, medium strong bones. Good head and expression. Excellent bodystructure for her age, but still little bit soft back. Moves very well. Excellent coat texture.

JUN ERI, JUK4

Ollaan Hipin kanssa päivä päivältä enemmän ylpeitä näistä Hipin lapsista. Totorokin oli Hannan jännityksestä huolimatta käyttäytynyt tuomarin käsittelyssä enemmän kuin hyvin! Kyllä se koulutus ja sitkeä "vääntäminen" nuoren koiran kanssa palkitaan. 

Palasin eilen Uudesta-Seelannista. Huikea matka ja uskomattoman kaunis maa! Ihmisillä oli tosi paljon koiria ja muutenkin jäi vaikutelma, että yleinen suhtautuminen koiriin oli paljon lempeämpää kuin täällä meillä. Useimmilla rannoilla koirat juoksentelivat omistajiensa kanssa ja nyrpeitä ilmeitä ei juurikaan näkynyt. Erityisesti pisti silmään, että ihmisillä oli paljon labbiksia. 

Tänään mennään Hipin kanssa tokoilemaan Korrien oppiin. Mulla on aika paha jet lag, mutta enköhän pysty pinnistämään itseni hereille tunniksi ;)

Lopuksi vielä Tinkerbell ilman turkkia:) Ei tämän söpömpää voi olla!

Harmittaa. Meiltä jäi tänään väliin se Korrien tokokurssin ensimmäinen osa, koska oon ollut koko viikon kipeänä, eikä vointi vieläkään oo hyvä :/  Muutenkin Hippi on ollut aika vähällä lenkityksellä, kun pakkasilma ei tunnu hyvältä mun keuhkoissa. Eilen mentiin tuohon kentälle Hämeentien toiselle puolelle ja Hippi löysi sieltä jäätyneen lapasen. Sen kanssa juoksi sitten puoli tuntia kenttää ympäri ja leikittiin vähän puunkiertämistä ja repimisleikkejä. Virtaa on tuntunut kasautuvan...Voi pientä raukkaa.

Keskiviikkona lähdetään Timben kanssa kohti Uutta-Seelantia ja minä palaan 16.1. takaisin Suomeen. Kyllä tätä lomaa on odotettu! Ihanaa päästä grillailemaan anopin takapihalle joulupäivän ateriaa, hih.  Toivottavasti vaan tää köhä helpottais ennen lentoja, ei oo kiva matkustaa pää ja keuhkot kainalossa.

Tämä on siis tämän vuoden viimeinen kirjoitus.

Eli aika asettaa ensi vuoden tavoitteet, jotka ovat kyllä täysin agilitya, agilitya...

-tavoitteena on päästä heti alkuvuodesta virallisiin kisoihin. Ensin varmaan hyppyradalle, koska keinu ei oo vielä riittävän hyvä ja varma

-keinu pitäisi saada kuntoon alkuvuodesta ja pujottelua harjoiteltava kans, erit. sisäänmenoja

-ohjaajana haluaisin kehittyä enemmän, joten tavoitteena käydä ainakin parilla HAU:n ulkopuolisellakin kurssilla

-loppuvuoteen mennessä jos oltais kakkosluokkalaisia niin olisin tyytyväinen...tai kolmosluokkalaisia...Mutta laitetaan nyt viralliseksi tavoitteeksi 2.lk

Nyt HippiMaijuKukka toivottaa hyvää joulua kaikille ystävilleen!

 Kaksivuotias (siskoni lapsii) ja kolmevuotias ihmettelevät lumen tuloa :)

Nähdään ensi vuonna!